»Ääniä? Sinä saat ääniä yllinkyllin! Sinä, joka olet niin lahjakas!»
»Miksi ihmeeksi sinä et anna valita itseäsi isä?»
Holt pureskeli piipunluuta.
»Minulla ei ole tietoja tarpeeksi —»
»Onko sinun kilpailijoillasi enemmän?»
»Ei, vaan vähemmän. Mutta minä olen ylpeä. Minä tahtoisin olla päällikkö, mutta sitä minä en voi. Sitäpaitse — nyt — uusia voimia vastaan — ei, siitä ei tulisi mitään. Mutta sinä, sinä olet varustettu —.»
»Minä! En, isä, jäntevyys minussa on murtunut; minulla ei ole enää innostuttavaa sanan voimaa.»
Syntyi pitkä äänettömyys. Holt istui kädet pöydällä ja tuijotti eteensä.
»Se on paha se», hän sanoi, »hyvin paha. Minä olin todellakin odottanut — minä olin luottanut —»
Knut nousi seisomaan.