Knut tempasi sen nopeasti kätkyestä, aukasi ikkunan ja piti sitä raittiissa ilmanvedossa.
»Kylmää vettä ja riepu!»
Äiti riensi ja tuli takaisin vaaditun kanssa. Hän vapisi, niin että vesi läikkyi lattialle.
»Pitäkää lasta, minä panen kääreet sen ympärille.»
Muutaman minuutin perästä oli kaikki hiljaa; ei kuulunut muuta kuin äidin hengittäminen ja veden valuminen, joka kerran kuin Knut pisti rievun veteen.
Vähitellen päättyi suonenveto. Ainoastaan silloin tällöin värähtelivät huulet, ja toinen silmäluomi kohosi hiukan ja sulkeutui taas. Kasvot olivat kalman kalpeat, huulilla ja silmillä oli sinertävä varjo.
»No, nyt se täksi kertaa on mennyt ohi,» Knut sanoi. »Pankaa se kätkyeseen!»
Äiti heittäytyi jälleen polvilleen ja purskahti hurjasti itkemään; kyynelten tulviessa hän puhui lapselle hellin sanoin, rukoili sitä, ettei se vielä häntä jättäisi, lupasi sille leikkikaluja ja muistutti sitä siitä, kuinka hauska heillä oli ollut yhdessä — aivan kuin se olisi voinut kuulla ja ymmärtää häntä. Tuon tuostakin hän keskeytti itseään huudahtamalla: »Rakas, taivaallinen Isä, miksi tuon viattoman raukan täytyy tätä kaikkea kärsiä!» tai: »Voi, Herra Jumala, varmaankin se kuolee.» Sitten hän kuunteli sen hengitystä ja alkoi taas puhua sille samalla hellällä, rukoilevalla, kehoittavalla äänellä. Hän oli aivan unohtanut, että oli joku läsnä.
Vasta kuin Knut kysyi, miten se oli tullut, näytti hän huomaavan hänet. Hän katsoi häneen puoleksi hämmästyneenä, ikäänkuin hän olisi ajatellut, kuka hän oli ja miten hän oli tullut. Äiti kertoi heränneensä siitä, että lapsi ähkyi niin kummallisesti. Kuin hän katsoi sitä, virui se aivan jäykkänä kätkyessä ja tuijotti kattoon. Hän oli hypähtänyt ylös lähteäkseen lääkäriä hakemaan, mutta ei ollut uskaltanut jättää lasta. Sitten oli toinen kohtaus seurannut toista. Epätoivoissaan hän oli huutanut alas kippariin, joka asui alakerrassa ja paitse häntä oli ainoa talossa asuva; mutta hän makasi. Viimeinkin oli Stubb tullut ja kuullut hänen huutonsa.
Portailta kuului askelia. Stubb astui sisään Kornelia Vikin seurassa.
Tehtyään tarpeelliset määräykset ja luvattuaan hankkia valvojanaisen,
joka saattaisi auttaa äitiä, sekä tulla itse illalla uudestaan, lähti
Knut pois Stubbin kanssa.