»Kuka hän on?» Knut kysyi, kuin he kulkivat yhdessä katua pitkin.
»Maria Hansen! Onneton raukka hän on. Hän on jostain etelästä päin ja tuli tänne Hamren palvelustyttönä. Hän oli hiljaisin ja siivoin ihminen, mitä ajatella voi. Pahaksi onneksi oli hän myöskin kaunis, jonka muitten muassa myöskin Gil huomasi. Minä luulen, että hän oli syypää siihen, että tyttö luopui paikastaan ja alkoi ommella ihmisille. Mutta Gil ei jättänyt häntä rauhaan. Sitten lähti tyttö kaupungista ja matkusti pohjoiseen päin. Gil teki niihin aikoihin monta Nordlandin matkaa, ja kuin hän palasi kaupunkiin, olivat he kihloissa.
»No, Hamrella ei ollut mitään sitä vastaan, että sisarenpojastakin kerran tuli hiukan kavaljeeria, niinkuin hän sitä kutsui. Mutta, nähkääs, Hamren talolla on aina ollut huolellisesti kalkilla sivelty ulkopuoli — te ette siinä löydä mitään vikaa, ette pienintäkään halkeamaa, — ja tämähän oli skandaali. Sitten tyttö sai pienen poikasensa, jota hän nyt niin pelkää kadottavansa, ja taitava sporttimies meni enonsa luo ja sanoi: 'Minä menen naimisiin.' Oli ollut kiivaita kohtauksia vanhuksen ja Gilin välillä, mutta tämä ei luopunut tuumastaan. Silloin keksi vanhus hyvän ajatuksen. Hän lähetti Fonnin sisarenpojan luo. Minä en tahdo sanoa mitään pahaa papista, mutta — noo, hän puheli ja käveli Gilin kanssa, ja sai sen hylkiön käymään kokouksissa ja pää kallellaan. Niin no, Jumala paratkoon, enhän minä tarkoita, että siinä mitään pahaa olisi — päinvastoin. Mutta kuulkaas vielä. Fonn selitti hänelle, että Hamre oli hänelle isän sijainen, ja että Jumalan sana sanoo: sinun pitää kunnioittaman isääsi ja äitiäsi. Hän selitti hänelle myös, että Maria Hansen, jos hän naisi hänet, ei enää käsittäisi, minkä kauhean rikoksen hän oli tehnyt. Noo — Gil teki pitkän ulkomaanmatkan, ja Maria on siinä pienokaisineen. Hyi perhana!»
»Sehän on halpaa!»
»Sen minäkin sanoin Fonnille. Se on korkeampaa armeliaisuutta, jota maailmanlapset eivät ymmärrä, hän sanoi. Hitto vieköön teidän korkeamman armeliaisuutenne, minä sanoin. Tehän suorastaan yllytätte viekoittelemaan naisia ja hylkäämään heidät. Mutta, voi sun perhana — sitten hän alkoi ladella raamatunlauseita ja teki asian niin hiton monimutkaiseksi, että minun täytyi myöntyä. En minä sitä ymmärrä — hänhän on Jumalan mies ja oppinut mies.»
»Mistä Maria nyt elää?»
»Ompelemisesta, niinkuin ennenkin; hän ei tahdo mitään lapsen isältä. Hän elää hyvin niukasti. Ensinnäkin on hänellä lapsi, ja sitten eivät ihmiset uskalla julkisesti antaa hänelle ommeltavaa nyt, kuin Fonn on julistanut hänet paatuneeksi. Jollei hän olisi niin taitava ja jollei hän ompelisi niin huokeasta, ei hän saisi ollenkaan työtä. Nyt kaupungin naiset syrjäteitä myöten hiipivät hänen luokseen ompeluksineen.»
»Se minusta on kummallista, että Kornelia Vik —»
»Kornelia on hyvä tyttö ja viisas tyttö, ja huolimatta kaikesta siitä, mitä nämä — nämä —» hän katsoi varovaisesti ympärilleen — »niin, ymmärrättehän te?»
»Mitä te tarkoitatte?»