»— — Hän kävi täällä joka päivä ja selitti, kuinka kauhea synti se oli. Tiedänhän minäkin, ettei se ole oikein, mutta — — ja mehän aioimme mennä naimisiin. Minä olen sitä ajatellut niin, että minä luulin tulevani hulluksi — — — Gil sanoo myös, että muissa maissa ei ole niinkuin meillä. Heitä ei vihitä — kuin he ovat pantu kirjoihin virastossa, ovat he oikeita aviopuolisoja.»
»Mutta nehän lienevät pakanoita, Maria?»
»Ei, hän sanoo, että ne ovat kristittyjä niinkuin mekin.»
»Saattaako se olla mahdollista?»
»Tottahan hän sen tiennee.»
Syntyi äänettömyys. Sitten sanoi Maria, ikäänkuin uskoen jotain salaisuutta:
»Katriina, raamatussa ei seiso mitään vihkimisestä.»
»Jumala sinua varjelkoon, Maria, kuka on sinulle semmoisia uskotellut?»
»Gil on minulle senkin sanonut.»
»Voi, kuinka sinä saatoitkin antaa uskotella itseäsi!»