»En — minä en tiedä — minä vaan ajattelin — Björnholt sanoo, että hänellä on vaarallisia periaatteita», hän tavotteli.
Knut hymyili. Kornelia naurahti hämillään, mutta ei näyttänyt suuttuvan.
»Politiikka näyttää huvittavan teitä?» Knut alkoi jälleen.
Kornelia pudisti päätään.
»Isä ja Björnholt puhuvat niin paljon —»
»Meidän vaarallisista ihmisistämme. Sitten minäkin voin mielitellä itseäni, että te olette kuulleet puhuttavan kansanvillitsijästä, nuoresta Holtista.»
Kornelia hymyili. »Olen — kerran.»
»Niin todellakin. Minä olin unohtanut, että minä olin käynyt mieleiseksi.»
»Niin, miten te olette siksi tulleet?» hän kysyi.
»Mieleiseksikö? Niin — kuin minä en enää ole etuluuloinen.»