»Aivan varmaan, aivan varmaan,» Holt vastasi ja katsoi pitkään eteensä,
»Minähän voin myös antaa sinun työmiehillesi lääkärinapua.»
Holt katsoi melkein surumielisesti poikaansa. Jättäisikö hän sittenkin taistelunsa ja eläisi rauhassa ja sovinnossa yhdessä poikansa kanssa. Hänestä tuntui tällä hetkellä, että kaikki, mitä hän vuosien kuluessa oli toimittanut, joutaisi jälkeä jättämättä hävitä, hänelle huokaustakaan tuottamatta, jos hän vaan saisi pitää poikansa.
»Sitten minä olin aikonut tehdä itseni vaalikelpoiseksi», Knut jatkoi.
Holtin silmät äkkiä suurenivat. Veltot piirteet jännittyivät, hän oikasihe ja kumartui eteenpäin ikäänkuin valmiina hyökkäämään. Hänellä oli hallussaan koko jäntevyytensä; hänen entinen taisteluhalunsa oli taas täysissä vireissä. Tarkoittiko Knut todellakin täyttä totta? Hän tuskin uskalsi kysyä.
»Onko se — onko se todellakin totta?»
»On.»
Holt nauroi ääneensä. »Vihdoinkin!» huudahti hän ja hän tunsi, ettei hän kuitenkaan olisi voinut niin helposti luopua siitä, jonka puolesta hän monen vuoden kuluessa oli kaikki uskaltanut.
He jäivät istumaan hetkeksi ja puhelivat keskenään. Knutilla oli aina kysymys kielellä, saamatta sitä lausutuksi. Isän taistelussa oli hämäriä kohtia, jotka hän tahtoi valaistuksi; arvoituksia tämän elämässä, jotka hän tahtoi saada selvitetyksi. Mutta hänen kävi niinkuin isän, kuin tämä tahtoi saada tietää syyt poikansa suruun, — hän tunsi äkkiä puhuvansa vieraan kanssa. —
Knut istui taas omassa huoneessaan. Nyt se siis oli päätetty: hän aikoi jäädä, hän ehkä taas ottaisi osaa päivän taisteluun. Nyt, kuin se oli päätetty, tunsi hän siitä hiljaista iloa. Hän oli omituisen viehkeällä mielellä. Jotain lämmintä, hellää, liikkui syvällä hänessä; hän istui ja uneksi avoimin silmin. — Hän oli vielä maalla, jotkut sanat, jotka Kornelia oli lausunut, soivat hänen korvissaan; kaksi lämmintä silmää katseli häntä, kaksi hienoa huulta hymyili hänelle; hän tunsi merenhajua ja kukkaintuoksua, näki veneitä täysissä purjeissa, valoisia lehtimajoja ja auringonpaistetta korkeilla tuntureilla.