He astuivat ylös maahan muuratulta portaita, jotka veivät talon edustalle.
»Kuka nyt hoitaa sinun talouttasi?» Knut kysyi pysähtyen ylimmälle portaalle.
»Hoitaa taloutta —?»
»Niin.»
»Hm — se on Katriina», änkytti Holt ja kävi tulipunaiseksi.
»Katriina? Sekö paksu, sisäpiika?»
»Hm — min. Erinomaisen sukkela», Holt mutisi ja alkoi astua taloa kohti.
II.
Huone, johon Holt vei poikansa, oli melkein komeasti sisustettu, mutta muistutti sittenkin kestikievaria maalla. Sohva oli ikkunan alla, pöydät ja tuolit missä sattui, kartiinit riippuivat vinossa, muutamia sipulikasvia oli tungettu kaulaa myöten kallisarvoisiin vaaseihin ja näyttivät kuin olisivat tukehtumaisillaan. Seinällä oli mitättömiä kuvia ja rumasti tehtyjä valokuvia kallisarvoisten taulujen rinnalla. Kaikki pöydät ja kaapit olivat sekaisin täytetyt kukkuroilleen joutavalla talonpoikaisrihkamalla ja oikeilla arvokkailla marmori- ja alabasterikaluilla. Näytti siltä kuin kaikki, mitä talossa oli sekä romua että taideteoksia, olisi asetettu näytteille tähän huoneeseen. Ilma oli huoneessa ummehtunutta kuin romuhuoneessa.
Knut jäi seisomaan hetkeksi ja katseli ympärilleen. Sitten hän aukasi ikkunan.