»Se oli minunkin asiani tänne tänään,» yhtyi Vildhagen ja otti hattunsa.
»Hyvä! Hyväksytty. Siis: järkähtämättömään liittoon —»
Hän ojensi Fonnille kätensä. Pappi viivytteli siihen tarttuessaan, ja
Vildhagen sanoi:
»Kutka —?»
»Tietysti joku virkamies,» Björnholt vastasi.
Toiset katsoivat taas tarkoittavaisesti toisiinsa.
»Pitäisikö sen ehkä olla kirkollis-kansallismielisen?» hän kysyi. Hän pureskeli partaansa, ja ääni oli uhkaava. Vildhagen oli vaiti ja tarkasteli taas lattiata silmillään; Fonn vastasi:
»Niin — se oli meidän tarkoituksemme.»
Björnholt vastasi lyödä läimäyttämällä pöytään. Hän nousi seisomaan ja puhisi kuin valaskala, ja sitten hän sanoi lyhyesti ja kieltävästi: »Hyvät herrat, minulla on kiire. Hyvästi. Minä en suostu vääriin liittoihin!»
Samalla hän tempasi lehden, työnsi sen taskuunsa ja lähti tiehensä.