»Onpaan.»
»No niin — on, siellä on joku — mutta sinä et saa mennä sinne.»
»Noo, ei suinkaan se niin vaarallista ole —» Hän lähestyi ovea.
»Pietari, kuuletko sinä!»
»Minä olen niin hemmetin utelias.»
»Mutta älä mene kuitenkaan! Ja voinhan minä sanoakin, kuka siellä on.
Se on Kornelia», hän kuiskasi.
»Kor —? Mutta mitä se merkitsee?»
»Jotta kaikki on hyvin. He ovat kihloissa, mutta älä sano mitään!»
Pietari pyörähteli ympäri kuin väkkärä. Ja sitten hänkin nauroi ja syöksähti sisään kasvot pyöreinä ja punakoina kuin nouseva aurinko. Hän asettautui keskelle huonetta ja katseli Knutia sukkelan näköisenä. Sitten hän lähestyi juhlallisesti, ikäänkuin hän olisi ollut aamupuoli-vieraisilla jonkun tukkukauppiaan perheessä. »Saanko minä juoda sinun onneksesi?» hän sanoi.
Knut katseli häntä hämmästyneenä. »Mikä sinua vaivaa? Sinähän näytät siltä, kuin sinusta olisi tullut ministeri.»