Lukkari päästi avaimen irti kädestään, seisoi hetken aikaa, kääntyi sitten ja katseli kelloansa.
"On varmaankin liian aikaista mennä pappia puhuttelemaan eikä ole sen pahempaa ilmaa kuin että voin istua odottamassa ulkona yhtä hyvin kuin sisällä", näin sanoen istuutui lukkari suoraan portaille. Istui hetken aikaa. Rupesi sitten yskimään.
"On kaunis ilma tänään", yski ja katseli ympärilleen.
"Erittäin kaunis", sanoi Per, "ilman puolesta voisi varsin hyvin käydä paljain käsivarsin".
"No — sinä aiot kai kosioretkelle tänä iltana", sanoi lukkari, nauroi vähän samassa ja noukki muutamia pieniä kiviä ylös hiekasta.
"Ei Jumal' paratkoon! minä en taida sille tolalle joutua koskaan enää", huokasi Per ja nosti nutun hihaa silmilleen. "Bergit'in ja minun välistä ei tule mitään".
"Mitä sanot? mitenkä minun on sitä ymmärtäminen?" kysyi lukkari ja katseli Per'iä suurin silmin.
"En tiedä asian laitaa, mutta varmaa on että isänsä on häntä yllyttänyt minua vastaan. Ennen Bergit oli niin hyvä ja lempeä, mutta viime kerran kun olin hänen luonansa, ei hän tahtonut tietää minusta mitään. Joku rikas mies on kaiketi puhunut hänen isällensä; nimeä Bergit ei maininnut, mutta arvattavasti käy niin että heistä tulee pariskunta. Bergit ei häntä paljon tuntenut myöskään, mutta arveli että hän tulisi tänä iltana sinne, jotta saisi hänen kanssansa jutella. Ei suinkaan lukkari tiedä kuka se on — etevä ja korea mies hänen pitäisi olla, sanoi Bergit. Niin, niin, sillä lailla maailmassa käy — rikkaus aina voittaa". Per huokasi, veti lakin silmilleen ikäänkuin pyyhkiäksensä kyynelet, vaan katsahti samassa lukkariin, joka istui kuuntelemassa. "Se oli makupala", ajatteli Per ja nauroi itsekseen, "Mutta sinä tarvitset vähän vielä".
"Minä nyt pyytäisin neuvoa lukkarilta, joka on vanha ja ymmärtäväinen mies, sillä harmillista se on, jos noin kaunis tyttö minut jättää. Ja pian aina pääsin hänen luokseen! Ei minun tarvinnut mennä tuota pitkää mutkaa lahden ympäri, sillä papin vanha vene on aina tuolla sillalla eikä kukaan enää sitä käytä. Kohta kun työni oli loppunut lauantai-iltana menin alas järvelle, sousin lahden yli ja juoksin Björnstad'in mäkeä ylös, niin se oli tehty; sillä Bergit'in kamari on juuri sen tien varrella, joka vie läävään, juuri tuossa, te voitte sitä nähdä oikealla kädellä tuolla", ja Per osoitti Björnstad'in taloa, jonka ruudut loistivat; — "ja hän tiesi niin hyvin kun minä tulin; sillä minä olin aina ensimmäinen ja löin kolme kertaa ruudulle. Minä muistan vielä viimeistä iltaa, ilma oli yhtä selkeä kuin tänä päivänä, mutta kyllä papin vene nyt saa minun puolestani olla rauhassa. Olen oikein harmissani kun ajattelen että toinen on istuva Bergit'in luona tänä iltana. Eikö ole se harmillista, lukkari, eikä hän ole vanhempi kuin kuusitointa vuotta".
"Semmoisia kaikki tytöt ovat, hyvä Per", sanoi lukkari arvollisesti, nousi portailta ja laski toisen käden Per'in olkapäälle, "nuoruus ja viisaus harvoin toinen toistansa seuraavat. Mene sinä toisen luo ja ole yhtä iloinen, kyllä kai niitä löytyy, jotka sinua tahtovat; jos ei ne ole yhtä nuoria, niin vanhat kengät sopivat paraiten jalkaan".