"Niin, kyllä kai lukkari sitä tietää; jolla oli niin kaunis ja hyvä vaimo", sanoi Per katsellen Nils'iä.
"Hm" — sanoi lukkari, "hyvä vaimo se oli, synti olisi muuta sanoa — hm — hm" — —
"Ei ole niin helppo jättää sitä, johon sydän on kiintynyt, sen lukkari kyllä tietää siitä ajoin kun hänen vaimonsa lähetettiin ruumiin-arkkuun, ja jos minä en saa nähdä Bergit'iä ja puhua hänen kanssa lauantai-illoin, niin" — — "Sinä et saa puhua sillä tavalla", sanoi lukkari painolla, ojensi itseänsä ja rupesi selittämään, "etkö tiedä mitä suuri Salomo sanoo? — no ei, sinä kaiketi et tunne häntä, sinä — hän sanoo, — niin, mitä hän nyt sanookaan? — no se onkin yhdentekevä, mutta se tarkoittaa niin paljon kuin: 'Nuoret ovat hullut tähän aikaan', se soveltuu sinuun Per, — — hm — — ja siellä alhaallako papin vene aina on? — — niin, näetkös, kaikki tuo puhuminen ja kuiskaileminen, se on hulluutta ja epäsiveyttä ja muuta pahaa, johon sinun ei pitäisi puuttua, — vai kolme kertaa sinä löit ikkunalle? — — Puh — tänään tulee kuuma ilma". Ja lukkari pyyhki kasvojansa, katseli kelloa, hypähti jaloilleen ja sisään papin luo, jotta tuskin sai sanotuksi hyvästiä Per'ille, joka nojautuneena luudanvarteen surkealla muodolla töllisteli lukkaria tämän saarnatessa, siksi että oli purskahtaa nauruun. "Haa — haa — tänään olet hyvän työn tehnyt, Nils Torgersen", ajatteli lukkari, "mutta illalla olet tekevä vielä paremman".
"Haa — haa — tänään olet hyvän työn tehnyt", ajatteli Per ulkona pihalla ja löi kätensä yhteen niin että kaukaalle kuului, "mutta illalla olet tekevä vielä paremman".
Ja illan tultua lukkari Nils Torgersen hiipi sillalle laskemaan veneen irti. Ja illan tultua Per seisoi talaan takana valvomassa.
"Nyt Per varmaan tahtoisi olla minun sijassani", sanoi lukkari, hymyili ja pisti airot veteen.
"Nyt lukkari varmaan pian tahtoisi olla minun sijassani", sanoi Per ja juoksi notkeasti lahden ympäri. Välistä hän seisahtui, katsellakseen, kuunnellakseen, mitä lahden toisella puolella tapahtui. Kuuluipa soutoa, ja lukkari siinä veneessä istui. Hän oli kuutamossa pitkän seipään näköinen, joka edes ja takaisin kiikkui.
"Nyt ollaan likellä", sanoi lukkari, hengähti, nosti airot veneesen ja kiinnitti sen.
"Nyt ollaan likellä", ajatteli Per, joka tiellä oli mustan pilkun näköinen.
Bergit ei ollut sen enemmin ajatellut mitä Per ja hän olivat jutelleet sinä iltana. Hän tiesi ett'ei Per tulisi, ja koska hän ei tahtonut ketään paitsi Per'iä, niin hän oli pannut oven lukkoon ja mennyt maata. Mutta yht'äkkiä oli hän kuulevinansa että jotakin liikkui ulkopuolella, että joku kolkutti ruutua ensin kerran, sitten toisen ja viimein kolmannen kerran. Bergit heitti hameen päällensä ja hiipi ikkunan luo.