"Minäkö? Ethän voine uskoa että kykenen siihen kaiken tämän vaivan jälkeen; mutta eikö ole läheisyydessä muita ihmisiä?"
"Kenties siellä olisi" — — sanoi Kari epäillen.
"Minä näin pappilan Per'in tiellä hetken aikaa sitten", sanoi Bergit hiljaa ja punastui samassa.
"Onko se totta? Mene katsomaan, sillä sinun täytyy saada hänet kiinni tavalla tai toisella, mutta hänen täytyy kiirehtiä, muuten tulee liian pimeä".
Per oli hiipinyt läävän taakse ja siellä hän seisoi vähän aikaa; sillä hän oli utelias kuulemaan mitä kaikki tämä merkitsi. Mutta kun hänen mielestänsä kesti liian kauan, lähti hän kulkemaan kotiapäin vitkastellen. Yht'äkkiä kuuli hän jonkun takanansa huutavan: "Per! Per!" Hän kääntyi. Se oli Bergit.
"No? tuletko sinä minua hakemaan? Mitä kaikki tämä merkitsee?"
"Sen saat kuulla toisen kerran, nyt sinun pitää kohta seurata minua"
"Pitääkö minun?"
"Niin, näetkös, tuo kummallinen englantilainen on jäänyt vuorenloukkoon, ja sinä saat auttaa häntä alas jälleen".
"Häntäkö — tuota raitaista? Ethän sinä totisesti puhu Bergit, sinä tiedät" — "Hän on ihminen hänkin yhtä hyvin kuin me muut", katkaisi Bergit hänen puheensa, "enkä ikinä voisi unohtaa jos hänelle onnettomuus tapahtuisi, ja se tulisi raskaasti painamaan sinuakin, Per".