— Enkö tuntisi häntä, joka Chicagossa oli jokapäiväinen vieraani?
— Onko hän koskaan puhunut minusta?
— Ei koskaan. Tunnetko sinä hänet, Saara?
— Hän on se maalari, josta puhuin ja jonka nimeä en tahtonut mainita.
— Oh, onko se mahdollista?… Luulen että menen häntä tervehtimään.
Mrs King nousi. Falk seisoi viinilasi toisessa kädessä tehden toisella liikkeitä puhuessaan.
— Minä pidän vanhan mielipiteeni, herrani; nainen on arvoitus, selittämätöin arvoitus. Hän on kuin perhonen…
— Mutta eilenhän olit itse perhonen, joka kukastasi imit hunajaa, — sanoi eräs seurueesta.
— Vait, lörpöttelijä, elä keskeytä minua — jatkoi Falk. — Nainen on selittämätöin…
Hän vaikeni äkkiä ja tuli kasvoiltaan tulipunaiseksi ja tuijotti toiseen huoneeseen, kuin olisi siellä tapahtunut ilmestys.