— No mitä nyt? Falk näkee näkyjä; varmaankin joku vanha "selittämätöin"; tätä sanotaan jumalan tuomioksi herrani! — sanoi eräs tovereista pilkaten.
— En voi oikein hyvin, — sanoi Falk ja istui. Samassa astui mrs King sisälle ja kävi pöydän luo.
— Anteeksi, herrani, — sanoi hän ystävällisesti hymyillen — en voinut olla tervehtimättä vanhaa tuttavaa, jonka sattumalta keksin täällä. Herra Falk!
Falk katsoi ylös.
— Mitä näen! Mrs King! Täällä Roomassa!
— Minulla on muassani norjalainen ystävätär, jonka kuulin teidänkin tuntevan… Mrs Saara Holte.
Saaran täytyi tulla esille. Falk kumarsi hämillään. Esiteltiin koko seurue.
— Eivätkö naiset kunnioita meitä hetkisen istumalla seuraamme? — kysyi yksi taiteilijoista englannin kielellä ja alkoi muitta mutkitta takin hihalla kuivata pöytää. — Una foglietto di vino bianco… dolce!… Otaksun, että naiset mieluummin juovat makeata viiniä.
Mrs King istui.
— Vanhat tuhmuudet ovat unhotetut, eikö totta, herra Falk — kuiskasi Saara sopivan tilaisuuden tultua Falkille. Hän oli kerrassaan saavuttanut hillitsemiskykynsä.