— En ymmärrä tarkoitustanne, — vastasi Saara. — Tiedättehän, että tapani on aina puhua lapsille heidän ommellessaan ja kutoessaan.
Pappi loi häneen läpitunkevan katseen.
— Ettehän ole katolilainen? — sanoi hän. Ei Saara voinut olla hymyilemättä.
— Siinä suhteessa voitte olla levollinen, — sanoi hän.
— Toivon teidän olevan luterilainen, kuten koko seurakuntamme. Olen aina otaksunut niin, koska näen teidät usein kirkossa.
— Tuskin voin nimittää itseäni siksi. En ole liittynyt minnekään uskokuntaan.
— Eikö teillä sitte ole mitään uskontoa? — kysyi pappi kauhistuneena.
— En tiedä, — vastasi Saara. — Uskontoni on olla hyvä ja tehdä hyvää.
— Ne ovat vaan turhia, tunteellisia puheita, — jatkoi pappi ivallisesti. — Ettekö usko, että Raamattu on Jumalan ilmoitettu sana?
— En, sitä en usko, herra pastori.