— Te, joka hiljattain olette tullut kotimaasta, tiedätte varmaan millä kannalla kristillisyys siellä on? — jatkoi pappi — Rehoittaako epäusko voimakkaana?
— Olen useat vuodet viettänyt ulkomaalla, Ranskassa, Saksassa, Italiassa, en oikein tiedä kotimaan asioista — vastasi maalari.
— Vai niin, vai olette paljon matkustellut — sanoi pastori. Suurissa Euroopan kaupungeissa eletään kai juopumuksessa, epäsiveellisyydessä ja tehdään suuria rikoksia?
— Minä etsin kaunista maailmassa, en syntiä ja pahuutta, — vastasi maalari. — Ja siellä löydän ihania taideteoksia ja komeita rakennuksia.
— Jotka kumminkin ovat turhuutta ja katoovaista kaikki — lisäsi pappi. — Paavin oppi varmaankin rasittaa vielä Italian kirkkoja?
— Tosin löytyy siellä paljon pimeyttä ja taikauskoa, — vastasi maalari, luoden toivorikkaita katseita kohden ovea. Eikö se pian avautuisi, eikö pian kutsuttaisi päivälliselle tai eikö kukaan etsisi pastoria. Mutta ei kukaan tullut. Tuomas Falkin täytyi vielä kestää hetkinen, vastata kysymyksiin Lars Oftedalista, Stavangerista, Madagaskarista ja ylioppilaselämän synneistä.
Vihdoinkin näyttäytyi rouva, punakkana kyökin kuumuudesta ja kutsui päivälliselle. Falk huomasi heti hänen uudesti pukeutuneen. Tukka, oli somemmin solmuun kiinnitetty, puku oli sievempi, soma vartalo tullut näkyviin, kaulassa oli korko-ommeltu kaulus ja punainen nauharuusu kultaneulalla kiinnitettynä. Pastori ei huomannut mitään. Ensin oli hänellä kylliksi tekemistä pöytärukouksesta, jolla ei näyttänyt loppua olevankaan ja sitten tinamöykyistä. Rouva tuntui hieman kainolta ja yksinkertaiselta. Hän oli varmaankin tottumatoin muihin vieraisiin, kuin omaseurakuntalaisiin.
Näytti, kuin olisi hän miestään hävennyt vieraan läsnäollessa.
— Saara, olen sanonut herra Falkille, että saat seurata häntä iltapäivällä kävelymatkalle, — sanoi pastori ensi paussin syntyessä.
— Aivan kernaasti — vastasi Saara katsomatta ylös, sillä sydän tykytti ilosta, Minkä vuoksi? Ei hän vierasta edes tuntenutkaan. Oi, samoin kuin eläinnäyttelyn zebra tai giraffi johdattavat ehdottomasti ajatuksiamme Afrikan palmulehtoihin, suuriin suomaihin ja läpitunkemattomiin metsiin, samoin johdatti tämä eurooppalaissivistyksen harvinainen ilmiö Saaran ajatukset äkkiä lähetyssanomista, raamatusta ja naapurinaisten lörpötyksistä … niin, minne … ulos vapauteen, kauneuteen, pois jokapäiväisyydestä, joka oli imeä kuiville hänen sydänverensä.