Tämä ei ollut pilkkaa, kuten räätälin jutut; tämä oli vakaumusta. Hän hengitti syvään.
— Puhukaamme jostakin muusta — sanoi hän äkkiä, kuin peljästyen omaa itseänsä.
— Miten tahdotte, rouva Jensen, mutta itsehän te alotitte.
XIV.
Eräänä kauniina päivänä, kun maalari oli vienyt kehyksensä puutarhaan, alkoi hän keskustelun seuraavaan tapaan:
Onko todellakin mahdollista, ettette ole lukeneet mitään uudempaa norjalaista kirjallisuutta, ette edes Björnsonin "Synnöveä?"
— Onhan Björnson vapaamielinen.
— Ja siinä teidän kaikki tietonne Björnsonista. Minä kadehdin teiltä onnea lukea hänen teoksiaan ensikertaa. Ne ovat nautintorikkaita hetkiä! Te unohdatte sopan palamaan ja perunat kiehumaan, ettekä seuraa kellon lyöntejä yöllä.
— Luuletteko minun tohtivan jotain senlaista? Te tunnette olosuhteet täällä.
— Oletteko te tuomittu silti ikuiseen tietämättömyyteen, rouva Jensen?