— Luuletteko hyötyneenne täällä oloajastanne? — kysyi pappi.
— Paljonkin, — vastasi Falk. — Ennen kaikkia olen oppinut tuntemaan kaksi vieraanvaraista ihmistä. Hän kumarsi Abrahamille ja Saaralle.
— Teeskentelijä — kuiskasi Saara Falkille ohimennessään. — Vaan kiitos metsäkeijukaisesta, se oli komea se!
— Vai piditte siitä. Varmaankin käsititte tarkoituksen, vai mitenkä?
— Se oli… Saara. Ja hän, hän tuossa oppii kyllä tuntemaan että se on näköinen.
Näin sanoen meni hän ulos.
XIX.
Siis kaksi päivää jälellä. Ja toinen niistäkin n.k. juhlapäivällisen vuoksi kyökissä vietettävä. Ja nyt juuri, jolloin ei saisi minuuttiakaan kadottaa, nyt kun hänellä oli satoja kysymyksiä vielä vastauksetta. Ei hän saisi matkustaa: se oli mahdotointa kuinka elää ilman häntä? Kaksi päivää! Saaran valloitti ennen tuntematoin, kuumeinen, levottomuus. Ei hän kysynytkään sitä mitä oli yöllä ajatellut. Se olikin yhdentekevää. Ei hän kumminkaan kaikkia ehtisi kysellä. Jospa edelleenkin saisi katsella häntä maalatessaan katsella iloisia, reippaita kasvoja leveälierisen olkihatun alla, katsella hyväntahtoista hymyilyä ja ystävällisiä sinisilmiä! Kuinka onnellinen sentään hän oli! Sai matkustaa… matkustaa… vapaana ja huoletonna… ja elää yksistään taiteelleen!
Yksin jäisi hän tänne, unohtuisi. Vuoden kuluttua hän tuskin enää ajatustakaan hänelle soisi, ehk'ei muistaisi nimeäkään. "Saara, ken se on?… Joo, tosiaankin; pieni maalaiskaunotar, jonka kohtasin jossakin Wisconsin seuduilla." — Uudet tapaukset haimentaisivat vanhat muistot, uusien naistuttavien kanssa olisi hän yhtä tuttavallinen, kuin hänenkin. Mitä jäisi hänelle? Luututa, pyyhkiä lautasia, neuloa, parsia, paikata ja olla miehelleen alamainen, kun hän joskus armosta jakaisi hänelle tiedottomuutensa murenia, jatkaa orjuuttansa ilottomuudeksi itselleen ja muille, kaivavan kaihon raatelemana, kunnes hautaan vihdoin laskettaisi. Oliko tuo Jumalan määräämä kutsumus hänelle, joka tunsi kuohuvia voimia povessaan?
Jos ei nyt olisi naimisessa, vaan vapaa, vapaa kuin ilman lintu ja hän, hän rakastaisi häntä… saisi tulla hänen omakseen ja matkustaa hänen kanssansa kautta maailman…