"Ompelijattaret eivät saa syödä käytävissä eikä muuallakaan huoneissa. Pysykööt oikealla puolella alasmennessään ja vasemmalla ylöskäydessä. Ei saa kulkea käsityksin, eikä puhua toisilleen, kukin kulkekoon yksitellen. Joka näitä sääntöjä rikkoo, hän tulee eroitettavaksi." Toinen sääntö kuului: "Neulojattarien tulee työhön ryhtyä kl. 6,45, elleivät tahdo sakoilla maksaa viivytyksiä."
Kaikista sakkoja, puhumisesta, syömisestä, jopa toista kädestä pitämisestäkin. — Ja tämä vapaassa Amerikassa?…
Saaran kotiin tullessa seisoi Pekka ovella vartoomassa.
— Anna anteeksi Saara, mutta olin niin utelias kuullakseni miten on onnistanut ensi päivänä, — sanoi hän.
— Oh, oikein hyvin, — vastasi Saara. Pekka katsoi häntä kasvoihin.
— Oletko hyvin väsyksissä?
— Olen niin väsynyt.
Katsos, alku aina hankalaa, En koskaan unohda väsymystäni alkaessani työtäni. Monet päivät oli senlainen särky jäsenissä, kuin olisin irlantilaisen mäsäksi pieksemänä. Mutta sittemmin tottuu, katsos ja tulee karaistuksi. Tule nyt, niin syömme yhdessä oivan pihvipaistin; sinä tarvitset voimakasta ruokaa, minä tiedän paikan, josta saamme hyvän illallisen viidellätoista centillä.
— En voi, en tänään Pekka, kiitos ystävyydestäsi! Voin jo pahoin ajatellessanikin ruokaa.
— Minä kyllä tunnen tuon — vastasi Pekka — mutta, katsos, ruokaa sinä juuri tarvitset.