"Niin, mutta isä lukee välistä ääneen minulle illallisen jälkeen."
"Ja te pidätte siitä?"
"No, enpä niin erityisesti. Niiden täytyy aina olla sellaisia hyödyllisiä kirjoja, ja ne eivät ole hauskoja."
"Mutta ettekö lainkaan lue itseksenne?"
"Kyllä välistä. Olen lukenut Robinsonia ja erään kertomuskirjan, jonka nimi on: 'Yksinkertaisille lukijoille', ja sitten jotain vanhaa, mikä on isän kirjahyllyllä."
Ylioppilas ei voinut olla hymyilemättä.
"Nyt olin varmaankin tyhmä", ajatteli Agnes, ja veri syöksähti poskille.
Ylioppilas huomasi sen ja tuli äkkiä vakavaksi.
"Älkää luulko, että minä nauran teille, Agnes neiti; siihen minulla ei ole mitään syytä; oli vain niin harvinaista ja hauskaa kuulla, että teidän ikäisenne nuori tyttö tuntee niin vähän maailmaa, eikä ole ahminut romaaneja ja kaikenlaisia kirjoja, ennenkuin hänellä on kyllin älyä käsittämään niitä."
"Minä olen myöskin lukenut muutamia hyviä kirjoja, jotka sain ripillepääsy-lahjana", lisäsi Agnes, ikäänkuin sovittaaksensa.