"Mitä piditte siitä?" kysyi ylioppilas.
"Kyllä — varsin paljon — mutta minä ymmärrän niin vähän sellaisia asioita", sanoi hän hieman hämillään.
Ylioppilas katseli terävästi häneen.
"Ymmärrättekö te niin vähän sellaisia asioita?" toisti hän. "Niin, se on kirja, joka ei ole luettu yhdellä kertaa, se on varma. Ja tehän sanoitte, että te ette ole sitä vielä kokonaan lukenutkaan?"
"Minulta puuttuu muutamia lehtiä, mutta Te voitte kernaasti saada sen takaisin heti."
"Oh ei, sillä ei ole mitään kiirettä. Se jää tomuttumaan minun hyllylleni, siispä se voi yhtä hyvin jäädä tomuttumaan teidän hyllyllenne ja jos tahtoisitte ottaa sen muistoksi minulta — ripillepääsylahjaksi voisitte kutsua sitä — olisi se minulle erittäin mieluista. — Mutta sanokaa minulle, oletteko lukenut Orvaroddin sadun tai Ingemannin romaaneja?"
"En, en ole; mutta onko teillä sellaisia kirjoja?"
"Niin, voitte saada niitä lainaksi, jos tahdotte."
"En, saisinko — mutta en kai uskaltane isän vuoksi. Romaaneja —"
"Sanokaa, että olette saanut ne minulta, niin antaa isänne kyllä luvan."