"Niinkauan kun teillä on halua", vastasi ylioppilas.
"Olen lukenut niitä ääneen Marille, ja hän piti niitä erittäin hauskoina."
"Vai niin, vai piti hän niitä hauskoina", vastasi ylioppilas.
"Voi, kuinka hauskaa olisikaan ollut elää sinä aikana", jatkoi Agnes innostuneesti, "eikö olisikin? Keskellä kaikkia ritareja kullalla kirjailluissa vaipoissa ja töyhdöt hatuissa sekä nähdä turnajaisia ja saada tanssia —"
"Niin, ja olisipa sitte ollut vieressä sellainen pieni, rohkea nuorukainen kuin Klaus Skirmen tahi Kaarlo Rise ja olisipa saanut puhua hänen kanssaan vanhan ylioppilaan asemesta."
"Niin, herrat eivät enää ole sellaisia, kuin ne olivat entisaikoina", sanoi Agnes.
"Ei, meidän päiviemme ritarit käyvät hännystakissa ja näyttävät juroilta", vastasi ylioppilas.
"Mutta jos olisin elänyt sinä aikana, niin —"
"Ajattelette varmaankin, että silloin olisitte saanut nähdä kaiken sen kauniin ja ihmeellisen? Mutta sen te voitte vielä, Agnes-neiti."
"Voinko?" kysyi Agnes hämmästyneenä ja katseli häntä.