"Niin, jos vain tahdotte", vastasi ylioppilas. "Tuolla alhaalla rannalla, tiedättehän, siellä ovat vanhat sankarikummut. Sinne ovat Angantyr ja hänen veljensä haudatut. Kun myrsky yöllä ulvoo, ja tummat pilvet kiitävät kuin mustat korskuvat hevoset, kun aallot kuohuvat ja vaahtopäisinä syöksyvät maalle, silloin leimahtaa ylhäältä, silloin nousee Hervör ja manaa kuolleen isän esiin. Kumajaa, jyskää, ja korkeudet aukeavat, ja kuolleet puhuvat, ja sanat kiitävät sinua kohti myrskyn siivillä. Väriset, pelkäät, aivankuin tarttuisi sinuun jääkylmä käsi, suljet ikkunan, teet ristinmerkin rinnan eteen ja katselet varovaisesti ympärillesi, olisiko mahdollisesti ketään sisällä. Ja kun kuunvalo leviää hopeana yli seudun ja sävel väräjää kalpeassa valossa, ja keijukaiskuningas leijailee ohi, harson ohuena ja kevyenä, silloin tulee metsänhaltia Orvaroddin luo mukanaan paita, joka on kudottu kuun säteistä. Hän tanssii leikkien hänen edessään vihreällä nurmella, kunnes kaikki katoaa sumuun, ja sinä taas vain näet kivet ja puut ja maan ja virran, joka kohisten ja pauhaten vierii ohitse."
Ylioppilas oli pysähtynyt, ja Agnes kuunteli häntä puoleksi avatuin suin. Kun hän vaikeni, seisoi Agnes aivan kuin uneksien, mutta sitte hän tuli tajuihinsa ja sanoi hymyillen:
"Nyt Te laskette leikkiä kanssani. Te tiedätte aivan yhtähyvin kuin minäkin että kaikki tämä tapahtui Tanskassa?"
"Tanskassa tahi Norjassa, Venäjällä tahi Saksassa, aivan yhden tekevä. Mielikuvituksen maailmassa ei nimi merkitse mitään. Sanoo vain 'minä tahdon', ja siinä sitä ollaan. Ja siten voitte te loihtia eteenne itämaat hehkuvissa väreissä ja tuoksuvissa kukissa keskellä talvea, ja kesän voitte te täyttää Grönlannin tunturien lumella ja jäällä."
"Tiesin kyllä, että saatoin uneksia sellaista, mutta valveilla —"
"Jos voitte unta nähdessänne uneksia, niin voitte sitä myöskin valveilla, joka kerta kun annatte ajatuksienne vaipua unelmiin."
"Niin — mutta että te, joka olette niin viisas, voitte ajatella mitään sellaista."
"Te olette myöskin viisas, Agnes-neiti, siksipä voitte myöskin ajatella moista. Viisaat näkevät, tyhmät eivät näe. Siksipä on lapsi välistä viisaampi kuin täysikasvuinen, sillä lapsi voi nähdä. Lapsi valaa elämänsä ja sielunsa kaikkeen, mutta täysikasvuinen vetää välistä elämän ja sielun kaikesta. Ja tätä pitää maailma viisaana. Täysikasvuinen voi ottaa kukan ja leikata sen palasiksi ja laskea heteet ja emit; mutta lapsi ottaa kukan käteensä, iloitsee kauniista väristä, ihanasta tuoksusta ja ajattelee: 'Ehkäpä metsänhaltia, josta luin sadussa, asuu täällä?' Ja lapsen nähdessä taivaan täynnä enkeleitä, ei älykäs täysikasvuinen voi nähdä muuta kuin katon, joka milloin on sininen, milloin harmaa. Ja lapsen luottamuksellisesti laskeutuessa rukouksineen Jesuksen syliin, pelkää täysikasvuinen tulipaloa ja sairautta ja ajattelee niitä kalanelikoita, joita hänen on huomenna lastattava. Kuka on sitte viisain? Lapsi vai täysikasvuinen? Pyhä Raamattu kannattaa lasta, mutta maailma kannattaa täysikasvuista; niinpä he siis saavat kilpailla. Mutta Raamatulla on kuitenkin avaimet taivaan valtakuntaan, ja se sanoo: tästä ei kukaan pääse sisälle, joka ei ole viisas kuin lapsi."
"Löytyykö sitte niitä, jotka eivät usko Jumalaan?" kysyi Agnes vakavasti.
"Löytyypä paljon, paljon; ja saatte kyllä sekä nähdä että kuulla heitä, kun tulette enemmän ihmisten ilmoille. He leikkivät ja laskevat pilaa siitä mikä on pyhää, ja ihmiset nauravat heille ja kutsuvat heitä sukkeliksi."