Hän tahtoi tietää kuinka Agnes jaksoi, ja niinpä hän eräänä päivänä kysyi palvelijattarelta, joka meni joelle vaatteita pesemään.
"Neitikö sairaana?" toisti Mari aivan hämmästyneenä, "ei, Jumala paratkoon; hän matkusti kaupunkiin 14 päivää sitte ja —"
"Kaupunkiin? — matkustiko hän kaupunkiin?" kysyi ylioppilas, aivan kuin salaman iskemänä.
"Niin, olikos siinä mitään ihmeellistä?" alkoi Mari taasen ja pudotti kartun, "hän matkusti todellakin kaksi viikkoa sitten, ja itki, sitä hän teki, kun hän matkusti; se on varma, ja nyt pysyy hän poissa kotoa vuoden ajan."
Ylioppilas tuli tajuihinsa. "Hyvästi ja sanokaa pastorille terveisiä minulta", sanoi hän, kääntyi ja meni.
Hän oli tuuminut mennä pitemmälle, mutta miten olikaan, silmäillessään ympärilleen olikin hän kotona. Hän kulki hiljaa ylös pitkin lehtikujaa sisään huoneeseensa, otti kirjat esiin ja istuutui lukemaan. Mutta lukeminen ei tahtonut luistaa, hän ei voinut istua hiljaa tuolillaan, hän ei voinut pitää kiinni säikeestä.
Hän nousi ja kulki edestakaisin lattialla. "Hänkin kaupunkiin", ajatteli ylioppilas, "hänenkin piti siis mennä sitä tietä. Ja minä kun luulin, että saisin nähdä hänen heräävän, kasvavan, kehittyvän yhä enemmän ja enemmän lämpimäksi ja rikaslahjaiseksi naiseksi, — ei, pois kukka; se voi tuoksuta ja herättää ihailua yhtenä tanssiaisyönä ja sitten — kaikki on ohi; seuraavana päivänä kuihtuu lehti, varsi surkastuu, heitetään nurkkaan. Kuinka omituinen onkaan maailma, se tuhlaa elämän elämän jälkeen ja kuitenkin on sillä sama vetovoima. — — Niin, siten se seikkailu päättyi, se satu loppui."
"Hän oli kuitenkin viehkeä — — hän osasi katsoa sinua niin luottavaisesti silmiin. Hänellä oli sielussaan valtaa, sillä hän oli pelkkä lapsi. Ehkäpä hän vältti kiusauksen? ehkäpä hän palasi kotia juuri samana, vain kokeneempana — — oh ei! hän oli liian nuori ja liian heikko, hän on kai niinkuin muutkin. — — Tule nyt, Raamattu!" — —
Eräänä päivänä papin istuessa yksin lukuhuoneessaan, kolkutetaan ovelle, ja ylioppilas astuu sisään. "No, sepä oli harvinainen vieras", sanoi pappi, käännyttyään tuolissaan ja nähtyään, ken se oli.
"Hyvää päivää, hyvää päivää, minua ilahuttaa nähdä teitä. Onko kaikki hyvin?" ja pastori pudisti sydämellisesti hänen kättään.