"Ei, sitä en voi sanoa", vastasi pappi ja naurahti hieman, "minun täytyi hakea hänet väkisin. Hän olisi mielellään jäänyt asumaan sinne, jos hän olisi saanut luvan valita, ja hän ei ole vielä täysin tyytyväinen minuun, mutta se kai menee ohi. Meidän kesken sanoen", ja tässä ääni tuli matalammaksi, "niin luulen, että hän on ollut kyllin kauan kaupungissa. Hän on niin halukas jäämään sinne, aivan niinkuin hänellä oli tuo edellinenkin mielitekonsa, ja se ei aina ole nähkääs niin helppoa vanhalle pappismiehelle. Siitä pitää, mihin on tottunut."
"Niin, se on luonnollista", vastasi ylioppilas; "mutta hän kai on myöskin oppinut kaupungissa paljon hyödyllistä ja hyvää, mikä voi koitua kodille ratoksi?"
"Niin, luonnollisestikin, hän on", puuttui pappi puhumaan, ikäänkuin peläten sanoneensa jotain, joka voisi alentaa tytärtä. "Nyt teidän pitäisi kuulla hänen laulavan, herra ylioppilas, se onkin jotain muuta kuin aikaisemmin. Nyt laulaa hän sekä Lucie Lammermoorin ja Trovatoren ja kaikki Erik Böghin laulut."
"En epäile sitä", vastasi ylioppilas lyhyesti.
Ylioppilas tapasi Agneksen paluumatkalla, kuten pappi oli sanonut. Hän tuli ylioppilasta vastaan, mutta kun hän huomasi ylioppilaan kauempana, tekeytyi hän aivan niinkuin olisi unohtanut jotain, kääntyi ympäri ja lähti astelemaan takaisin samaa tietä kuin oli tullutkin. Ylioppilas näki sen, otti pitempiä askeleita ja pian oli hän saavuttanut Agneksen. Hänestä oli hauskaa nähdä, kuinka Agnes käyttäytyi, ja niinpä hän kulki Agneksen rinnalla pitkän aikaa, mutta tien toisella puolella, eikä puhunut sanaakaan.
Agnes tekeytyi aivan niinkuin hän ei olisi nähnyt ylioppilasta ja varjosti päivänvarjollaan. Lopuksi tervehti hän. Agnes teki kumarruksen, josta komeinkin kaupunkinainen olisi saattanut olla ylpeä.
"Vai niin, te olette siis palannut kotia", sanoi ylioppilas ja meni hänen luokseen. "Te kai tunnette minut taasen, neiti?"
"Kylläpä niinkin", vastasi Agnes ja kumarsi taasen.
"Arvelenpa, että tuntui hyvältä taas tulla kotia", sanoi ylioppilas.
"Niin — kyllä niin", vastasi Agnes ja aivan kuin peruutti niin sanan, joka oli niin helppo sanoa.