"Se on totta, minä unohdin, että siitä oli niin äärettömän kauan, kokonainen vuosi! Ajatelkaa, mikä iäisyys!" Ja ylioppilas näytti pilkalliselta, mutta vakavalta. "Mutta mitäs minä sanoin, neiti Agnes? Muutaman vuoden kuluttua ette enää laukkaa pellolla. Enkö oikein ennustanut?"
"Kunnioitan teidän ennustustaitoanne", vastasi Agnes ja löi päivänvarjostimensa puolittain alas; "mutta te kai ette tahtone, että minä ryömin kivien välissä talvipäivänä?"
"Talvipäivänä, ei."
"Niin ja mitäs minun on tehtävä koko pitkä talvi? Täällä ei ole tanssiaisia, täällä ei ole teatteria, täällä ei ole konsertteja, täällä ei ole kerrassaan mitään." Ja Agnes näytti aivan epätoivoiselta.
"Oh — ehkäpä saatte lukea nyt, mihin teillä ei ollut aikaa ennen, ja sitte voitte nukkua, pukeutua ja riisuutua, siihenhän kyllä kuluu aikaa."
Agnes tekeytyi aivan kuin ei olisi kuullut viimeistä. "Niin, kunpa vain olisi kirjoja", sanoi hän, "mutta täällä ei ole edes lainakirjastoakaan."
"Kirjakokoelmani on käytettävänänne, jos haluatte", vastasi ylioppilas ja kumarsi kohteliaasti.
"Kiitos — mutta ne kai ovat pelkkiä oppineita kirjoja?"
"Aivan kuinka tahtoo, minulla on Walter Scott."
"Walter Scott? — Niin, mutta hänellä on niin pitkiä ja ikäviä johdantoja. Onko teillä Emilie Carlén?"