Ylioppilas ei voinut ymmärtää, minne Agnes oli hävinnyt, mutta hän epäili kuitenkin vähin, että Agnes tahtoi karttaa häntä. Eräänä päivänä vangitsi ylioppilas hänet kuitenkin ja siihen olivat kirjat syynä. Hän oli istunut ajatellen ajattelemistaan jotain, hän luki, löytämättä lukemassaan mitään ajatusta, ja siten viivähti hän kirjan ääreen istumaan kauemmin kuin hänen tapansa oli.
Agnes joutui aika lailla hämilleen, kun hän äkkiä näki ystävänsä vieressään.
"Päivää, Agnes-neiti", sanoi ylioppilas ja kohotti hattuaan, "miksi en ole nähnyt teitä niin pitkään aikaan? Oletteko vielä suuttunut minuun siitä että olin hieman rohkea viimeksi? En tarkoittanut mitään pahaa sillä, ja jos toivotte, pyydän mielelläni anteeksi. Harvoin pyydän keneltäkään anteeksi", lisäsi hän hitaasti.
Agnes joutui aivan hämilleen; sillä hän puhui niin avomielisesti ja kuitenkin niin arvokkaasti ja kohteliaasti. Hän unohti kaikki ne vastaukset, jotka hänellä oli valmiina, siltä varalta että ylioppilas seuraavalla kerralla olisi tunkeileva. Agnes vastasi vain, että hänellä ei ollut syytä olla mistään suuttunut.
"Sitä parempi", vastasi ylioppilas, "uskallanpa sitte toivoa, että minun seurani ei ole aivan vastenmielinen."
Agnes hämmästyi vieläkin enemmän, hän ei tietänyt mitä sanoa.
Ylioppilas alkoi puhua yhtä ja toista, ja kaikki mitä hän puhui oli niin selvää ja niin varmaa. Hän ei koskaan takertunut sanoissaan, hän ei koskaan joutunut hämilleen, ja kuitenkaan ei hän ollut kerskaileva tai suurisanainen, vaan esitti kaikki niin tyynesti, rauhallisesti, että Agnes pelkäsi häntä ja ei pelännyt. Agnes saattoi vastata vain sen mikä oli välttämättömintä; muuten antoi hän ylioppilaan puhua, mutta tarkasteli monesti häntä kunnioittavasti. Ylioppilas alkoi lopuksi puhua kaupungista ja kaupunkielämästä; hän kysyi kuinka Agnes oli kaupungissa viihtynyt, ja Agnes kertoi silloin näytelmistä ja konserteista ja tanssiaisista siellä.
"Niin, eikö teistä ole ihanata tanssia?" kysyi ylioppilas yht'äkkiä.
Agnes katseli ihmeissään häneen — hän puhui tanssista.
Ylioppilas ei ollut huomaavinaan tätä tutkivaa katsetta, vaan jatkoi: