"Myönnän teidän olevan oikeassa", vastasi ylioppilas leikkiä laskien, "enkä tiedä parempaa kuin että autatte minua hankkimaan sen."
"Oh — hän voi olla lähempänä kuin luulettekaan", vastasi Mathilde, rypisti otsaansa ja katseli veitikkamaisesti Agnekseen.
Agnes oli kääntynyt, ei ollut kuulevinaan ja katseli muutamia seinällä riippuvia valokuvia. Oli ilmeistä ettei ylioppilaskaan pitänyt tästä.
"Neidit suonevat anteeksi", sanoi hän hetkisen kuluttua, "tulen heti takaisin." Näin sanoen hän meni huoneesta.
Hän oli tuskin päässyt ulos, ennenkuin Agnes äkkiä kääntyi ja tarttui Mathilden käsivarteen.
"Häpeäisit", sanoi hän posket hehkuen, "käyttää sellaisia sanoja täällä ja — — —"
"Mikä sinua vaivaa? Minäkö häpeäisin? Voitko kieltää, että mielelläsi tahtoisit olla hänen vaimonsa?"
"Mathilde, jos sinä — — —"
Agnes ei saanut sanotuksi enempää; sillä samassa tuli ylioppilas sisään uudessa kauniissa takissa ja takanaan vanha palvelijatar, joka lautasella kantoi hilloa, pikkuleivoksia ja viiniä.
"Tässä on kaikki, mitä minulla on tarjottavana", sanoi ylioppilas, kaatoi laseihin ja tarjosi. "Tervetuloa tänne! Tervetuloa tänne, Agnes-neiti!" sanoi hän ja kilisti hänen kanssaan.