"Saatoitteko ymmärtää häntä?"
"En, mutta näin, että jokin oli koskenut häneen kovasti."
"Hän oli kihloissa seudun kauneimman tytön kanssa. Sitte sairastui morsian ja kuoli juuri ennen häitä. Nyt menemme pistäytymään hänen äitinsä luo."
Mathilde oli tullut kauas edelle, hän kun oli jatkanut matkaa toisten pysähtyessä. Ylioppilas ja Agnes kiiruhtivat saavuttaaksensa hänet.
"No, nytpä sait jotakin mieltäylentävää kuullaksesi?" sanoi Mathilde Agnekselle.
"Jos aiotte näyttää meille kaikki ne merkillisyydet, joista puhuitte, herra ylioppilas", sanoi hän samassa hetkessä ylioppilaalle, "älkää silloin pysähtykö jokaisen talonpojan kohdalla."
"Niin, mutta hän oli ensimäkien merkillinen olento", vastasi ylioppilas nauraen, "ja tuossa näette toisen." Hän osoitti tien vieressä olevaa pientä torppaa.
"Tahdotteko, että menemme sinne?" kysyi Mathilde hämmästyneenä.
"Niin, mikäpä estäisi?" kysyi ylioppilas.
"Tuohon kurjaan tölliin, jossa arvatenkin on niin tukahduttavaa, ettei siellä voi hengittää."