"Oh, minä olen hengittänyt siellä niin monta kertaa, eikä se ole lainkaan niin vaarallista, kuin miltä näyttää", vastasi ylioppilas. "Uskokaa minua, ettette tarvitse sitä katua."
Mathilde seisoi hieman epäröiden ja katseli mustaa oven kynnystä, mutta lopuksi kääri hän hameet aivan jalkojen ympärille, kohotti ylös helmat ja kulki varpaillaan kivitetyn eteisen lattian yli. Ylioppilas kolkutti, ja he menivät sisälle. Se oli tavallinen talonpoikaistalo, tulisija keskellä lattiaa, katto savuttunut, mutta muuten siellä oli kylläkin puhdasta ja raikasta. Mathilde näytti kuin puusta pudonneelta. Tuvassa istui noin 70 vuoden vanha talonpoikaisvaimo, jolla oli niin rauhalliset ja valoisat kasvot, että näytti siltä kuin koko hänen elämänsä olisi ollut auringonpaisteinen. Hän nousi ja tuli heidän luokseen. Ylioppilas ojensi kätensä hänelle.
"Kiitos viimeisestä", sanoi ylioppilas.
"Kiitos itsellesi viimeisestä", vastasi vaimo ystävällisesti, "sinulla on vieraita mukanasi tänään."
"Tuo on papin tytär, ja tämä tässä on hänen ystävänsä kaupungista. He tahtoivat mielellään nähdä, miten tulet toimeen."
"Vai niin — tervetuloa", sanoi vaimo ja ojensi kätensä Mathildelle, jonka täytyi ottaa se vastaan, niin vastenmielistä kuin se hänestä olikin. "Tervetuloa", sanoi hän Agnekselle ja ojensi hänelle kätensä, "minun olisi kyllä pitänyt tuntea sinut; mutta he kasvavat niin nopeaan, että heitä ei voi tunteakaan. Olin kirkossa, kun sinut vietiin kastettavaksi. Mutta nyt istuutukaa ja levätkää hetkinen."
"Kiitos, kiitos", vastasi ylioppilas ja istuutui penkille. Agnes istuutui aivan viereen. Mathilde katseli ympärilleen, löytääksensä tuolin; mutta kun hän ei sellaista huomannut, levitti hän nenäliinansa penkille ja istuutui sille. Kaisa meni hyllyn luokse ja kaatoi maitoa puukuppiin. Hän maisteli ensin, oliko maito tullut happameksi, sitte hän tuli Mathilden luokse ja tarjosi sen Mathildelle.
"Voitpa olla janoinen", sanoi hän ja ojensi kupin hänelle.
Mathilde näytti aivan kauhistuneelta.
"Ei, monet kiitokset", vastasi hän, niin pian kuin saattoi.