"Kuppi on puhdas", sanoi Kaisa ystävällisesti.
"Ei, monet kiitokset", sanoi Mathilde taasen, ja sitte otti Agnes kuppinsa ja joi, ja ylioppilas senjälkeen.
"No, minkälainen elämäsi on, Kaisa?" kysyi ylioppilas, kiitettyään maidosta.
"Kyllä, kiitos, elän hyvissä oloissa ja olen Jumalan kiitos terve."
"Minulla on terveiset Hannulta."
"Sinä olet tavannut hänet?"
"Mitenkäs hän jaksaa; alkaako haava parata?"
"Eipä niinkään; syvästä haavasta jää syvä arpi, eikä ole helppoa saada sointua viuluun, kun kielet ovat lauenneet", vastasi Kaisa hiljaa. Hän kääntyi ja pyyhki silmiään kädellään.
"Mutta Herramme voi sitoa sen, mihin toinen ei kykene", sanoi ylioppilas.
"Hän voi sen, ja hän tahtoo sen myöskin, kun hänen aikansa tulee", vastasi Kaisa.