Pappi hymyili, taputteli häntä poskelle ja painoi rintaansa vasten; Agnes lepäsi niin turvallisesti ja hyvin kuten lapsi äitinsä sylissä.
Vinniltä kuului melua ja hälinää. Matkakirstuja ja laatikoita vedeltiin, ovia avattiin ja suljettiin, ja pian kuulivat he kimeän naisäänen huutavan: "Halvar! Mari! Niels!"
Ihmisiä juoksi edestakaisin rappusissa, ja sieltä kuului loppumaton melu. "Rakas lapsi, mitä tämä merkitsee?" kysyi pappi kuulostaen.
"Oh — se on vain Mathilde!" vastasi Agnes säikähtäneenä, painaen päänsä vieläkin lujemmalle isän rintaa vasten.
Pian seisoi Mathilde ovessa. Hän oli matkapuvussa, päällystakki ja hattu päässä.
"Nyt kiitän teitä kaikesta", sanoi hän pisteliäästi, niiaten ovessa. "Kiitos osoittamastanne vieraanvaraisuudesta."
"Hyvä ystävä, mitäs tämä merkitsee?" sanoi pappi, tahtoen nousta, mutta Agnes kiersi molemmat kätensä hänen kaulansa ympärille, ja niinpä hänen täytyi istua.
"Aiotteko matkustaa?"
"Niin, on kai sitä pakoitettu matkustamaan, kun melkein heitetään ovesta", sanoi Mathilde ja nauroi katkerasti, "minä en suinkaan häiritse täällä enää ketään."
"Mutta" — alkoi pappi taasen.