— Juokse, riennä, minkä voit. — Vien nämä yksin. Täytyy saada heidät ajoissa vankivaunuun.
Big Bob kiisi matkoihinsa kuin jättiläispallo.
Saadessaan näkyviinsä "The burning Sunin" jyrkät raput näki hän mexikolaisen huippuhatun kiiruhtavan matkoihinsa kapakan luota. Hän oli heti selvillä, että siinä oli rähisevän joukon neljäs mies — juuri sama, jonka hän tanssin alussa oli sinkauttanut ulos ikkunasta. — Mutta tässä silmänräpäyksessä ja ilman hevosta koettaa häntä saavuttaa oli mielettömyyttä. Ei, hän ei saisi edes tavallisesti niin hyvin sattuvalla kuulallaan miestä pysäytetyksi.
Mutisten sanoja, jotka eivät kuuluneet erikoisen kauniilta, astui Big Bob rappuja ylös "salooniin". Silmäys riitti. Hän oli tullut liian myöhään. Laatikko patenttirevolvereineen oli kadonnut!
Mitä hyödytti kysyminen? — Karkuun livistänyt mexikolainen oli antanut jo vastauksen. — Tavalla tai toisella oli tämä livahtanut sisään sen jälkeen kun toverinsa olivat viedyt. Laatikko oli ollut ovenvieressä ja sen oli helposti saanut siitä siepatuksi kenenkään huomaamatta — sitäkin helpommin kun jokaisella jälellejääneellä oli suun täydeltä puhumista äskeisistä tapahtumista.
Varmuuden vuoksi kysyi Big Bob kuitenkin kapakoitsija ja hänen väeltään. Ei kukaan tiennyt mitään. Mutta Bobin täytyi kiitollisen isännän kanssa tyhjentää erikoisen hieno "sekoitus" tunnustukseksi voimakkaasta väliintulostaan. — Sitten oli kiiruhdettava matkaan, jotta joutuisi junalle.
Oliko syynä voimakas ryyppy, vaiko liika ajatteleminen Big Bobin siihen toimeen vähemmän tottuneella päällä — mahdollisesti myöskin Big Bobin laiska perusluonne oli saanut vallan — joka tapauksessa ei hän tällä kerralla joutunut samaan junaan Arizona Bertin kanssa.
Juna oli mennyt. — Arizona Bertistä ei näkynyt varjoakaan ja Big Bob saattoi seisoa vain elävänä kysymysmerkkinä.
Siis kaksinkertainen pettymys. — Revolverilaatikko poissa. Master Bert poissa.
Tässä saattoi tosiaankin puhua "valosta, joka katosi".