Ensinmainitun asian suhteen ei nyt ollut mitään tehtävissä. — Päällikön jälkeen pääsemiseksi taas oli odotettava toista junaa. Mutta Coltonista San Diegoon ei mennyt junaa ennenkuin saman päivän iltana, joten Big Bobilla oli enemmän kuin hyvää aikaa kaikkeen muuhun kun mieluisaan paikkakunnan tarkasteluun.
Hän meni erääseen vajaan. Siellä tapasi hän mukavan kulman ja nukahti!
Big Bob oli aina uninen, jos hänellä ei ollut kädet täynnä työtä.
V.
Maakrapu merellä.
Harry Brooker — Handsome Harry — tunsi yhä pistävämpää kipua pakoittavassa niskassaan.
Kaikkialla, mihin hän kääntyi, oli sysimustaa kuin pimeimpänä yönä.
Vain hyvin hitaasti ja epätäydellisesti palasi tapahtumien muisto, kohtaus mexikolaisen laivurin eli kapteenin kanssa ja kuinka hän Kidin kanssa oli seurannut tätä sangen jyrkkää mäkeä ja ahdasta solaa, joka päättyi rannalle niemen toiselle puolelle.
Siellä saattoi hän jo eroittaa laivan — todennäköisesti sen, josta Bartolo Felipe oli juuri puhunut. Mutta sitten oli hän äkkiä kadottanut tajuntansa. Hän tunsi niskassaan polttavaa tuskaa ja samalla tuntui kuin olisi hän vaipunut maan alle tahi syöksynyt jostain huimaavasta korkeudesta alas.
Ainoa mahdollisuus oli, että hän oli saanut äkillisen, hyvin voimakkaan iskun niskaansa — takaapäin joltakin, jota hän ei ollut tiennyt varoakaan. Siis kaikesta varovaisuudesta huolimatta ansa, väijytys, jota hänen oli ollut aivan mahdoton estää — koska oli ollut varmasti vakuutettu master Bertin lähettämän kirjeen ja Bartolo Felipen esittämäin todistusten nojalla, että lähetyksen suhteen kaikki oli all right.
Hänen oli myönnettävä, että sisäinen ääni oli häntä varoittanut. — Tämä sisäinen vaisto ei ollut täydellisesti tyytynyt siniviittaisen mexikolaisen kanssa tehtyihin liikesopimuksiin. Ja hänen olisi pitänyt kuunnella tätä ääntä ennenkuin oli liian myöhäistä.