Missä olivat tällä hetkellä ne viisi laatikkoa kallisarvoisine sisällyksineen? Ja missä hän sitäpaitsi oli itse?
Tähän tuli vastaukseksi voimakas kallistuminen, niin että Handsome
Harry pyöri ympäri kuin tynnyri.
Nyt vasta huomasi hän kätensä olevan taakse sidottuina, ettei hän saattanut niitä liikuttaakaan. Samalla tuntui kuin olisi joku voima asettanut hänet seisomaan melkein päälleen nostaakseen hänet kohta senjälkeen taas jaloilleen, josta hän uudelleen kieri ympäri, tämä toistui säännöllisin väliajoin.
Jos Handsome Harry olisi vähänkään ollut merellä, niin olisi hän heti käsittänyt olevansa aalloilla hyppelehtivässä laivassa. Mutta myöhemmin johtui tämä ajatus hänen mieleensä ja mikä oli luonnollisempaa kuin että hän luuli tulleensa siirretyksi Felicaan, jolla ne viisi kallisarvoista laatikkoa piti viedä meritse Priscoon, kuten Kalifornian pääkaupunkia yleensä Amerikassa kutsutaan.
Olisi väärin sanoa tämän luulon rauhoittaneen Handsome Harrya. Hänen laitansa ei ollut niinkuin esimerkiksi hänen toverinsa Kid Strongersin, joka monen muun toimen ohessa oli ollut myöskin merimiehenä ennenkuin antautui amerikkalaisen etsivän poliisin palvelukseen.
Niin, Kid, tuo aina yhtä peloton!… Miten oli hänen laitansa? Ja miten oli vihdoin Big Bobin käynyt?
Tämä seikkailu, koko tämä juttu, oli niin erilainen kuin muut, joissa hän oli Arizona Bertin palveluksessa ollessaan ollut. Mutta ikinä hän ei ollut ajatellut joutuvansa ansaan sillä tavoin kuin nyt oli tapahtunut.
Uusi pyöriminen, nouseminen ja kumoonmeneminen…
Merellä täytyi tuulla aivan hirveästi. — Ehkäpä oli tultu avoimelle merelle, Tyynelle valtamerelle, joka saattoi sille päälle sattuessa olla kaikkea muuta kuin tyyni.
Juuri kuin jälleen uusi heilahdus heitti Harrya kuin avutonta lasta — ja nähdessään nyt täydessä tajussaan kaksinkertaisesti epätoivoisen tilanteen, koskapa hänen kätensä eivät olleet vapaat estämään kolauksia — tunsi hän tarttuvansa kiinni johonkin käsivarsistaan, niin että ne olivat katkeamaisillaan.