Seuraavalla hetkellä kiipesi hän niitä ylös ja tunsi seisovansa rautaluukun alla. Mutta niin kovasti kuin hän koettikin saada sitä auki — asettaen sen alle voimakkaat hartiansakin — ei se antanut hituistakaan perään. Kyllä, ehkä sentään vähän. Silloin tällöin päästi se sisään pienen kylmän vesisuihkun. — Se tapahtui joka kerran kuin kuunari sukelsi aaltoihin, joten jo ennestään läpimärkä Harry katsoi parhaaksi laskeutua jälleen alas etsiäkseen uutta tietä.
Tämän hapuilevan etsinnän aikana sai meriseikkailuissa niin usein ivailtu maakrapu äkkiä kuulla meluavia, karkeita ääniä.
Oikeastaan alkoi se siitä, että joku puhalsi kiivaasti pilliin, jonka jälkeen raaka ääni kuului huutavan:
— Kaikki miehet kannelle!
Sen seinän toiselta puolen, jota vasten Harry seisoi kumartuneena, syntyi nopeata liikettä. — Samaan aikaan tunsi Harry karkeassa lankkuseinässä jotakin, joka saattoi olla ovi. Tätä vasten painoi hän toisen korvansa ja saattoi kuulla, kuinka siellä sisällä meluttiin ja kirottiin sekä englannin- että espanjankielillä.
Eräs pahimmista rähisijöistä kiroili ja vannoi jotakin pumppuamisesta sanoen, että tässä peijakkaan orjantyössä pitäisi jokikisen "elävän ruumiskirstun" lain mukaan pitää mustia, toisin sanoen neekereitä, johon toinen vastasi, että sellaiseen työhön oli jokaisessa kunnollisesti varustetussa "laatikossa" dynamopumput…
Sitten tuli hiljaisuus.
Miehistö oli mennyt ulos ja koju jäi tyhjäksi. — Mutta sensijaan alkoi suoraan Harryn pään yläpuolelta kuulua helvetillinen melu, jonka aiheutti pumppuun kutsuttu vapaavahti kuleksien, tömistäen ja hyppien vanhan pumppurämän — menneiden aikojen merimiesten pahimman kiusanhengen — ympärillä, mutta joka, kuten sanottu, meidän aikanamme on korvattu koneellisilla laitteilla, joilla on paljon tehokkaampi vaikutus.
Harry oli kuitenkin tullut vakuutetuksi, että siihen ahtaaseen koloon, jossa hän nuorien, vanhojen purjeiden ja kaiken muun romun seassa oli, johti ei ainoastaan rautaluukku, vaan ovikin.
Tätä viimemainittua vastaan kohdisti hän voimansa — jotka muutenkin varsin suuret, kuten yleensä kaikilla Arizona Bertin miehillä, lisääntyivät kaksinkertaisiksi hänen palavasta halustaan päästä vapaaseen ilmaan tervan, öljyn ja haisevan pohjaveden tuoksusta, josta hän oli saanut jo enemmän kuin tarpeekseen.