Myöskin hän oli saanut takaapäin samanlaisen kauhean iskun kuin Handsome Harrykin ja vaipunut maahan. — Myöskin Kid oli laahattu kuunari Felicaan ja oltiin varmoja siitä, että sinisaveen tarttuneesta jättiläisestä oli nousuvesi tehnyt lopun — arveltiin hänestä tulleen alligaattoreille juhla-aterian. Harry ei vielä tiennyt Kidistä seuraavaa: Kid oli tuotu laivan sidottuna ja heitetty ruumaan. Heti huumaavasta iskusta selvittyään käsitti hän useista eri merkeistä, joissa merimies ei milloinkaan erehdy, tilanteen täydellisesti. Oltiin purjelaivassa myrskyävällä merellä. Mitä muuta kohtalo oli päättänyt hänen suhteensa tällä matkalla, se oli sitävastoin tuntematonta.
Kohtalo näytti kuitenkin pian puhuvan ratkaisevalla tavalla. — Kid ei ollut vielä ollut tajuissaan enempää kuin tunnin ennenkuin hän totesi ruumassa olevan suuren vuodon. — Vesi alkoi kohota ja hänen täytyisi pian suorastaan hukkua, jos häntä ei siirrettäisi välikannelle.
Niin, vesi nousi levottomuutta herättävällä nopeudella. — Vaikka hänen suurin ponnistuksin vihdoinkin onnistui nousta seisomaan, ulottui tämä turmiota tuottava vesi piankin hänen rintaansa.
Kohoavassa vedessä heilui hän edestakaisin kuin merimerkki tuulessa — ja oli joka kerta vähällä kaatua veteen, josta ei ehkä olisi jaksanut uudelleen nousta, kun pari miestä juoksi sisään lyhtyjen kanssa ja toinen huusi:
— Täysi kuusi metriä!… Tämä menee päin hornaa —! Pumput kuntoon!
Seuraavassa silmänräpäyksessä olivat molemmat kadonneet. — Mutta he unohtivat sulkea oven ja lyhdyistä oli Kid saanut riittävää johtoa tietääkseen mihin päin oli käännyttävä.
Seuraavassa hetkessä oli hän seljällään vedessä ja meloi yhteensidotuilla käsillään kunnes pää sattui rautaportaisiin, joilla hän hetken kuluttua istui tuumien kuinka olisi meneteltävä edelleen.
Silloin tuli vielä yksi tarkastaja juosten lyhdyn kanssa samoin kuin edellisetkin. Mutta kiireessään ei hän huomannut portaille kyyristynyttä vankia, vaan törmäsi tähän ja putosi pää edellä veteen.
Vähältä piti ettei Kid seurannut mukana, mutta hänen onnistui viime hetkellä tarttua takanaan olevaan porrasaskelmaan — ja siitä piteli hän kiinni kaikin voimin varustautuen pahimmassa tapauksessa molemmilla yhteensidotuilla jaloillaan antamaan hyppääjälle uuden matkapassin "likoaltaaseen", jos tämä ei haluaisi auttaa hänen käsiensä vapauttamisessa.
Se oli mieletön ajatus, juuri sellainen, jonka äärimäiseen hätään saatettu ihminen voi saada. Mutta — ajatteli Kid — paljon pahemmaksi ei tilanne saattanut tulla.