— Luonnollisesti, senor, luonnollisesti, vastasi kummallinen merikapteeni vaaleansinisessä viitassaan ottaen esiin syvästä taskustaan kirjekuoren ja ojentaen sen Harrylle samalla kuin sanoi:
— Kunniani kautta, senor, kaikki on selvää.
Ja Harry luki.
"Kapteeni Bartolo Felipen tehtäväksi jätetään omistamallaan Felica-aluksella kuljettaa rahtitavarana San Franciscoon ne viisi laatikkoa, jotka ensimäinen konstaapelimme mr Harry Brookers kahden miehensä kanssa hänelle jättää seuraten itse molempine miehineen mukana.
Punta, Gross, 21.12.19.
Bert Brand."
Kaikki selvää. Mutta kuitenkaan ei konstaapeli Harry tuntenut itseään täysin rauhalliseksi.
Hän katsoi joensuulle ja katsoi Big Bobiin, joka yhä seisoi savessa rannan ja veneen välissä kuten kiinnityspaalu — ja hän katsoi espanjalaiseen kapteeniin sekä sanoi äkkiä ikäänkuin olisi keksinyt kaikkein parhaan keinon:
— Missä tapasitte mr Bert Brandin?
— Punta Grossissa, sanoi mies hymyillen ilman vähintäkään hämmennyksen merkkiä. — Tapasimme "Arizonan sydämessä", johon olin mennyt asumaan sopiakseni rahdeista kuparialueelle. — Minä menen länsirantaa Vancouveriin, kuten aina. Friscossa minulla on tapana viipyä suunnilleen viikon verran purkamisen ja lisärahdin vuoksi — ja sitten sopi niin, että mr Brandilla oli minulle nämä laatikot — azteekkien muinaisesineitä, kuten hän sanoi.