"Syy mihinkä?" — kysyi Pata-Manninen keskusteluun puuttuen.

"Syy siihen, että harakat nauravat ja että sika yritti syömään naapurin eväät, — — — mutta saadaanpas täältä!" Ja Saksa-Manninen paiskasi suuren pikarillisen tislieriä pyöreään poskeensa.

"Näinköhän meille ei käy huonosti tällä Pietari-reissulla" — tuumasi Vävy-Manninen Saksan uudelleen pikaria täyttäessä.

"Niin minäkin luulen, että tie nousee pystyyn, jos ei ennen niin Pietarin portilla", jatkoi Pata-Manninen naapurinsa puheesen.

"Syy sihen?" — kysyi Saksa-Manninen saatuansa pikarin täytetyksi.

"Vieläkö siihen sen parempia syitä tarvitsee kuin ne, jotka itse äsken mainitsit", — vastasi Pata-Manninen.

"Eipä siltä, eipä siltä", — sanoi Saksa-Manninen tapansa mukaan hätäisesti, — "vaan ottakaahan ryypyt, että päästäisiin viimeinkin lähtemään."

"Minua jo rupeaa epäilyttämään koko tämä voiasia", — lausui Vävy-Manninen pikaria huulilleen nostaessaan.

"Ja syy siihen, jos saan luvan kysyä?" — kysyi Saksa-Manninen tiukanlaisesti.

"Eivätkö liene narranneet sinua siellä kaupungissa käydessäsi."