"Paljonko siellä voipuudasta maksetaan?" kiehittäytyi jo Pata-Manninenkin kysymään.
"No harassoo! Nämä taitavat olla voikauppiaita", arveli Niemis-Tahvo itseksensä. "Yksi maksaa enemmän, toinen vähemmän, vaan sanokaahan jo, mihin menette voikuorminenne?" — jatkoi hän ääneensä.
"Yritimmehän — — hm — — — tuota — — — Pietariin", — — vastasi Vävy-Manninen.
"Ha ha ha! Te Pietariin, ha ha ha!" — nauroi leikkisä Niemis-Tahvo, "no nythän ihmeissä ollaan! ja voikaupalle, näen minä, vai mitä varten?"
"Eipä siltä, eipä siltä", — vastasi Saksa-Manninen, — "ihmisethän siellä ovat ennenkin käyneet."
"Ovat kyllä ja käyvät vastakin; mutta eiköhän teille ole parasta, että myytte nyt tässä voinne minulle, niin ette menetä hyvää heinäaikaa reissutessanne, eivätkä venäläiset vie voitanne polkuhinnasta", — tuumaili asiantunteva Niemis-Tahvo.
"Myödään vaan, myödään vaan!" — huudahtivat ikäänkuin yhdestä suustansa Vävy- ja Pata-Manniset.
"Eipä siltä, eipä siltä! Saatetaan tässä itsekin mennä Pietariin", — rehenteli uskalias Saksa-Manninen.
"Mutta mepäs vaan emme lähde enää sinun hupsun jäljestäsi juoksemaan!" — tiuskasi Pata-Manninen.
"Myödään vaan voimme pois, kun on ostaja paikoilla" — tuumaili Vävy-Manninen toisten kinaa sotkeaksensa.