"Pojat… pojat!… Täällä… tuolla… Minä näin…"
Ja hän viittoi käsillään sinne päin, mistä oli tullut, läähättäen niin, ett'ei tahtonut saada sanaakaan suustansa.
"No no… Mitä nyt?… Mitä kummaa sinä näit?" — kysyivät toiset yhdestä suusta.
"Minä näin… tuolla… suuren… hyvin suuren hauen!" — sai Paavo vihdoin lausutuksi.
"Ole tyhjää hupajamatta! Eihän tässä purossa ole milloinkaan haukia nähty", — lausui Seppälän Jussi epäilevän näköisenä.
"Mutta nytpäs näkyy! Ja jos ette usko, niin lähtekää katsomaan. Minä panen vaikka sormen silmäni päälle, että se on hauki", vakuutti innostunut Paavo.
"Viitsimmekö lähteä tuon hupakon jäljestä juoksemaan", esteli Saksalan Matti vastahakoisena.
"No katsokaa: Vieköön piru silmän päästäni, jos siinä ei ollut hauki!" — vannoi Paavo kiihkoissaan, pitäen sormea toisen silmänsä päällä. "Niin! Mutt' siinäpäs se on vielä silmä, ja siellä se on haukikin haon vieressä maata votjottamassa!"
Viimeisiä sanoja puhuessaan osoitti hän oikean kätensä etusormella vannomukseensa käytettyä silmäänsä, mutta vasemmalla peukalollaan purolle päin.
"Saattaahan tuota käydä katsomassa, koskapa Paavo on niin varma asiasta", — arveli Seppälän Jussi, "eipähän tuo paljoa aikaa viene".