Ja siinä se olikin, sen näki nyt Mattikin…
Varovasti poistuivat pojat joen äyräältä edemmäksi pitämään neuvoa, miten saisivat hauen kotiinsa.
"Ajetaan se pois syvästä suvannosta ja säikäytetään oikein, niin se hyppää itse maalle", — ehdotteli Paavo.
"Mokoma viisas! Milloinka sinä olet nähnyt kalan maalle hyppäävän?" — riuskasi Matti.
"Enhän minä sitä itse ole nähnytkään, vaan kun… kun Kala-Meriläinen sanoi, että… että? Mustalla merellä kalat välistä hyppäävät laivoihinkin ja että… että ne ovat valmiiksi keitetyitä", — koetti Paavo selittää hämillään.
"Mene sinä Kala-Meriläisesi kanssa Mustalle merelle keitetyitä kaloja laivoilla pyytämään! — Olivatkohan nuo kalat tuimia vai maistuivatkohan ne riimisuolaisilta?… Etkö kysynyt Kala-Meriläiseltä, olivatko ne vedessä keitetyitä vai voissa paistettuja?…"
"Kunhan vaan Kala-Meriläinen ei olisi polttanut suutaan kiehuvassa liemessä!" — - pilkkaili Saksalan Matti tavalliseen tapaansa.
"Kun olisi edes särjen liuru, jolla koetella ongittaa; eihän se kuitenkaan sättää syö", — tuumaili vakava Seppälän Jussi korvallistaan kynsien ja toisten kinapuheista huolimatta.
"Koetetaan ottaa leuan alta ongella", — ehdotteli nyt Saksalan Mattikin vuorostaan erittäin viisaan näköisenä.
"Tehdään niin! Tehdään niin!" — huusi Leskelän Paavo iloissaan.