"Mutta… kelläs teillä on leukaonki?" — kysyi Seppälän Jussi.
Pojat katsoivat hetkisen suut auki toistensa silmiin. Nyt vasta havaitsivat he, ettei heillä ollutkaan muassa muita kuin pieniä "enkeliska" onkia, jotka eivät missään tapauksessa olisi kestäneet moista petoa.
Silloin kirkastui yht'äkkiä Seppälän Jussin alakuloinen muoto. Hän henkäsi syvään, sylkäsi rutostaan, löi näppiä ja lausui juhlallisesti:
"Vot — niin!…"
"No, Jussi, no! Sanoppas nyt!" huudahtivat toiset kalamiehet yht'aikaa.
"Emmeköhän ripusta sitä hirsipuuhun — näin vertauksilla puhuen", sanoi Seppälän Jussi verkalleen.
"No niin! Hirtetään pahus, hirtetään!"… huudahti Paavo ja tähän ehdotukseen suostui, vaikka vähän epäillen, Saksalan Mattikin.
III.
Pojat rupesivat oikein perinpohjaisesti haukea hirttämään.
Ensin mitattiin tarkasti kenen onkivapa oli pisin ja siksi havaittiin Paavon vapa. Sitte tarkastettiin kenellä olisi liiaksi jouhisiimaa vavassaan, ja sitä löytyi Jussilta vaikka yli tarpeenkin. Leikattiin siis Jussin siimaa kyynärän verta ja sidottiin sen toinen pää lujasti Paavon pitkän onkivavan nenään; toiseen päähän laadittiin surmasilmukka eli ansa. Ja nyt ei muuta kuin Matti haukea hirttämään.