Mutta eipä se ole joka miehen tehtävä tuo hauen hirttäminen…
Varovasti kuin kengätön hevonen liukkaalla tiellä hiipi Matti hakoa myöten niin lähelle haukea kuin mahdollista. Ja hengitystään pidättäen seisoivat toiset pojat rannalla vartomassa, ikäänkuin tämän yrityksen onnistumisesta tai onnistumattomuudesta riippuisi heidän ijankaikkinen autuutensa. Päästyään niin likelle otusta, että luuli vavan nenän ansoineen ylettyvän siihen saakka, laski Matti vapansa hiljakseen veteen jokseenkin etäälle hauesta. Varsin hitaasti kuljetti hän sitte ansaa haukeen päin ja kotvasen ajan kuluttua sai kuin saikin hän silmukan sille päähän pujotetuiksi. Nyt yksi riuhtaus ja…
Ploiskis!
Matti pulikoi vyötäisiänsä myöten vedessä samassa suvannossa hauen kanssa.
Kun ei olisi edes tuota onnettomuutta tässä maailmassa…
Luonnollisista ja helposti arvattavista syistä ei Matti parka pyynti-innossaan ollut muistanutkaan pitää niin tarkkaa vaaria tasapainostaan, kuin tässä tilaisuudessa käytettävänä olevalla liukkaalla haolla toimiminen olisi vaatinut, ja hän putosi siis, juuri haukea riuhtaistessaan, suin päin joen poukamaan, jossa tosin ei ollut enempää kuin kyynärän verran vettä, vaan josta, rantaäyräiden korkeuden ja jyrkkyyden tähden, oli täysi työ maalle päästessä. Onkivavan oli Matti raiska pudotessaan päästänyt kädestään ja niinpä sai hauki vielä sillä kertaa nuljautetuksi päänsä pois hirttosilmukasta.
"No sepä nyt vasta on aika kuntti!… Kun putoaa jokeen ihan sileältä haolta!" — torui Seppälän Jussi. "Minunpahan olisi pitänytkin ruveta hirttämään".
"Kyllähän sitä on maalla viisaita kuin merellä vahinko tapahtuu… Tuossa on vapa! mene ja ota nyt sinä se!" murisi Matti vihoissaan kompuroiden rannalla ja riisuen kenkiään sekä vaatteitaan. Paavo auttoi Mattia vaatteiden vääntämisessä ja kohta levitettiin ne yhdessä sileälle nurmikolle päivän paisteessa kuivamaan. Jussi katseli sillä aikaa näkyisikö hauesta enää edes jälkiäkään.
Ja näkyihän niitä…
Kotvasen kuluttua, kun Matin rypemisestä sekautunut vesi ennätti selvitä, näkivät pojat, ei hauen jälkiä (mikä muutoinkin lienee jokseenkin vaikeata), vaan itse kalan samassa suvannossa tuskin parin sylen päässä entisestä paikastaan.