"Vieläkö yritetään?" — kysyi Jussi toisilta.
"Niinkö hauen hirttoa?" .- vastasi Paavo.
"Niin".
"Yritetään!" — huudahti Matti ja Paavo yhdestä suusta.
Ja sitä yritettiin…
Mutta raitis veden peto oli jo ensimmäisestä hirttoyrityksestä saanut tarpeeksi kokemusta välttääkseen tuota hienoa ja mustaa kuoleman paulaa, jota sen päähän kaikkia mahdollisia kavaluuden keinoja käyttämällä koetettiin pujottaa. Se tosin salli useampia kertoja tuoda ansan aivan lähelle, että pojat jo mielikuvituksessaan näkivät sen peppuroivan kuivalla puron penkereellä, vaan silloin — juuri viho viimeisessä silmänräpäyksessä, kuin hirttäjän käsi jo oli hevätty riuhtaisemaan sitä maalle — silloin otti se aina joko hiljaista "pakkia" taikka töytäsi "täydellä masinalla" silmukan läpi, niin että uutterat pyövelin alut vihdoin väsyivät yhä uusia yrityksiä tekemään.
"Yrittäköön häntä enää se ja se!" — ärjäsi vihdoin Seppälän Jussi ja viskasi murhakoneen vapoineen tantereelle.
"Ja pitäisihän tästä jo lähteä Kuikkalammillekin", huomautti Saksalan Matti pukien yllensä auringon paisteessa kuivatuita vaatteitaan.
"Niin, pitäisihän sitä, jos mieli", myönsi Jussi.
"No lähdetään sitte ja lähdetään paikalla!" — kiirehti Paavo, joka juuri oli saanut syöneeksi Matin antaman ison voileipänsä.