"Ehkäpä sitte paremmin tottelee ja menee siivolla konttiin", tuumaili Paavo yksivakaisesti.
Ei siis muuta kuin päästettiin Paavon vyötäisiltä tuppiremeli ja pantiin se surmasilmukasta kuikalle kaulaan. — Pojat eivät varmaankaan joutaneet ajattelemaan, että he, niin tehden, aloittivat toista hirttoyritystänsä tuona kovan onnen päivänä, saatikka sitte sitä, miten hullusti heidän ensimäiselle samanlaiselle kokeellensa oli käynyt. Niin, se ei arvattavasti juohtunut heidän mieleensäkään…
"Minun pitää saada ensiksi lyödä", pyysi Paavo, — "minähän sen kuikan kiinnikin otin."
Ja Paavo alkoi onkivavallansa voidella kuikan selkää min ennätti. Matti piteli remelin toisesta päästä kiinni ja kuikka parkui täyttä kurkkuansa…
"No lyö nyt sinä", sanoi Paavo hengästyneenä, — "annahan minä pitelen!"
Hän otti remelistä kiinni ja Matti rupesi kuikalle siveyttä opettamaan. Mutta miten lienee sattunutkaan, ei Paavo muistanut kääräistä remeliä kätensä ympäri, ja kun kuikka siinä tuskissaan rimpuili, pääsikin häneltä remeli irti ja kuikka vierähti sillä kertaa kuplan laidalta lampeen…
"Katsoppas pakanata, kun pääsi irti!…" — virkkoi Paavo yksinkertaisesti.
Ja kuikka leijaili keveästi omassa elementissään, koettaen kaikin mokomin vapautua Paavon remelistä.
"No sitä nyt vasta on oikea juurin kurikka!… Kun päästää tahallaan remelin irti kädestään!… No vielähän sanon ja sanon sanomasta päästyänikin! Entäs semmoinen saalis!… Olisi se vastannut vaikka kymmenenkin hauen torikkaa… Minunpahan olisikin pitänyt ruveta kuikkaa konttiin panemaan".
Näin torui ja riiteli, pani ja patsitteli Seppälän Jussi, joka koko ajan oli ääneti ja naurussa suin toisten poikain peliä katsellut. Nyt havahtui hän kuitenkin toimettomuudestansa, hän näki, että heidän tummanen saaliinsa meni pois aivan sulien käsien välistä.