"Äh, kun ei jo tule!" — äännähti viimein Jeremias. "Eikö tuota pitäne jo ruveta syömään, muutoin taitaa ruo'at jäähtyä. Mikä häntä tietää odottaa. Kun ei tule, niin olkoon… Mut' eläs! Mikäs siellä kilahti?… Eiköön se vaan ollut isävainaan aisakello, sen äänellä se kumminkin pani?… Annas kun lähden pihalta katsomaan".
Mutta ennenkuin hän ennätti porstuasta ulos, tulla rymysi jo Eenokkimaisteri rappusilla hänelle vastaan niin turkkeihin turottuna, ett'ei silmiäkään näkynyt, sen vähemmän muita jäseniä.
"No terve, terve! Johan viimeinkin jouduit, vaikka Liisa ja minä luulimme, ett'et enää tänä iltana tulisikaan. Käyppäs tänne lämpimään ja heitä turkkia… Me kun tosiaankin olimme jo syömään rupeamassa". Näin puhellen vei Jeremias veljensä kammariin. "Hyvää iltaa!" — murahti Eenokkimaisteri huoneesen astuttuansa ja turkin kauluksen aukosta nähtyänsä Liisan.
"Jumal' antakoon!" — vastasi emäntä niiaten ja kiirehti sen puolen kansan tavalla langolleen kättä antamaan tämän vielä päällysvaatteissaan ollessa. Mutta turhaan hän kättänsä kotvasen ojennettuna piti, sillä Eenokkimaisteri, joka luonnollisesti oli sivistynyt mies, piti kerrassaan sopimattomana kätellä veljensä vaimoa näin talonpoikaisella tavalla, eikä ollut ojennettua kättä näkevinäänkään. Ja siinä sitä seistiin vastakkain jonkun aikaa, kunnes vihdoin emäntä-Liisa väsyi käden tarjoukseen ja sanoi:
"No eikös se maisteri enää kättäkään anna?"
"Kyllä, kyllä vaikka kolmasti, vaan olisihan tässä ensin saatava turkki pois hartioilta", — lausui vastatullut ja katsahti veljeensä.
Jeremiasparka! Vaikka oli jo harmaapääksi elänyt, oli hän vielä niin tyhmä, ett'ei ymmärtänyt auttaa herraksi tullutta veljeänsä päällysvaatteiden riisunnassa. Hän vaan katsoa tollotti herttaisesti hymyillen veljeensä ja odotti milloin tämä rupeaisi riisuuntumaan. — No onhan niitä jos jonkinlaisia tomppelia tässä maailmassa!
"Täällä… täällä on naulaa turkille", — selitti Jeremias ymmärtämättömyydessään ja osoitti kammarin seinälle.
"Mutta olisihan se ensin saatava päältä pois", — äänsi maisteri nyt jo jotenkin tuskastuneena näin epäkohteliaasta vastaanotosta.
"Ai tosiaankin!… Minä kun en jo ennen älynnyt…"