"Mutta kun sinä puhuit jakamisesta, niin oikein säikähdin. Eihän vaan sinun tarkoituksesi liene ollut sanoa, että tämä talo nyt olisi sinun ja minun yhteinen?" — kysyi Jeremias yhä huolestuneen näköisenä.
"Minun tarkoitukseni ei ole ollut sanoa sitä eikä tätä", — vastasi maisteri kiertämällä, — "vaan minun tarkoitukseni on aina ollut ja tulisi vastakin olemaan sekä sinun että oman etuni katsominen, jos sinussa vaan olisi älyä oikeihin tuumiin puuttua. Mutta kun minun neuvoni sinusta näyttää tuntuvan pahalta, niin olkoon sitte sillänsä".
Ja maisteri pyörähti kantapäällänsä teeskennellen, itsensä loukkaantuneeksi.
"No elähän nyt kuitenkaan suutu; tuumitaanhan asioista", — lepytteli vuorostaan Jeremias. "Vaan sanohan nyt selvästi, mikä sinun tarkoituksesi olisi?"
"Lyhyesti sanoen se, että oltaisi vielä edeskinpäin niinkuin veljekset, sillä sanoohan sanassakin: 'Katso, kuinka hyvää ja suloista se on, kun veljekset sovinnossa keskenänsä asuvat'."
Nerokkaasti kyllä, käytti vastaleivottu "sanan"-selittäjä tässä tilaisuudessa "sanaa" välikappaleena typerän veljensä kietomiseksi, sillä hän hyvin tiesi, että tämä oli paras keino herkkä-uskoisen veljen voittamiseksi.
"Jottako minä sitte en tahtoisi elää sovinnossa ainoan veljeni kanssa?… Pois se! Sano vaan, miten tehdään, ja saat nähdä tahdonko minä rakentaa riitaa välillemme".
"No sitähän minäkin!" — vastasi maisteri liukkaasti. "Ollaan siis ennellään, puuhataan yhtenä ja eletään yksissä tuumin niinkuin veljekset ainakin".
"Tehdään niin".
"Ja kun minäkin nyt joudun rahaa tienaamaan, niin niinä annan sinulle tuloistani minkä riittää ja sinä puolestasi annat minulle maantavaraa sen hiukan, minkä minä nyt pienessä huushollissani tarvitsen".