"Aivan niin".
"Enkähän minä, ainakaan aluksi, paljoa tarvitsekaan, sillä meitä ei tule kuin kaksi henkeä ja joku piikatyttö koko huusholliin", — jatkoi maisteri, nähdessään veljen nyt myöntyvän vaikka mihin.
"Olkoon menneeksi! Vaan sanoppas minulle, kuka se kolmas henki sinun huusholliisi tulee itsesi ja pii'an lisäksi? Ethän vaan renkiä aikone ottaa?" — kyseli asian arvaamatoin Jeremias.
"No sinä nyt vasta olet aika tyhmeliini!" — nauroi maisteri, lyöden kämmeniään vastakkain. "Etkö jo arvaa, että se toinen henki on rouva".
"Hm, vai rouva!" — murahti Jeremias nyt jo itsekin typeryytensä älyten.
"Niin, rouva se juuri on, eikä kukaan muu", — vakuutti maisteri yhä hyvillään tällaisesta puheen käänteestä.
"No sehän hyvä! Vaan saattanethan tuon ainakin minulle jo sanoa, kuka ja mistä tuo nuorikko on sekä joko hänet milloin taloon tuodaan?"
"Se on eräs köyhä tyttö Helsingistä ja tuodaan 'taloon' niin pian kun vaan minä täällä saan vähän huoneita laitokseen ja huushollin asetetuksi. Ja sentähden pitääkin minun jo aamulla mennä kirkolle soveliaita huoneita hyyräämään sekä yhtä ja toista puuhaamaan".
"No sepäs lystiä! Vaan oikeinhan se onkin, sillä onhan se sinunkin ennemmin tahi myöhemmin ihmisvelka maksettava".
Ja Jeremias toivotti sydämmellisesti onnea veljensä aiotulle avioliitolle sekä poistui, lausuen hyvää yötä, pirttiin makaamaan. Maisteri-veljelle oli laitettu tila talon ainoaan sänkyyn, joka hänen talossa olin-ajakseen oli muutettu tuvasta kammariin.