"Voi nämä p..leen halvattavat!… Voi tuhannen tulimaiset!… Kaikki ovat helvetistä heitettyjä nylkyrejä, niin pappinsa kuin pippinsä!… Syödä ensin toinen puti puhtaaksi, kaluta sen luutkin, ja päälle päätteeksi pilkata vielä!… Voi teitä sanan saarnaajat ja Jumalan valtakunnan levittäjät maan päällä!… Te olette asetetut ohjaamaan ihmisiä ijankaikkiseen autuuteen, mutta ahneutenne ja nylkemisenne kautta saatatte te heidät pikemmin ajalliseen ja ijankaikkiseen kadotukseen!… Te saarnaatte ja pauhaatte sitä tavaraa vastaan, jota 'koi syö ja ruoste raiskaa', mutta itse te tätä samaa kirottua kalua kaikilla keinoin haluatte ja hankitte!… Sen syökärit!… Sen rosvot! Odottakaahan!… Aika tulee… aika tulee…!"
Ja Jeremias Jormanainen, joka tavallisesti oli niin sävyisä luonnoltaan, raivosi nyt kuin vimmattu. Hän pui nyrkkejänsä, puri hammasta, repi tukkaansa ja partaansa sekä tömisti jalkojansa, kunnes väsyneenä ja huohottaen retkahti penkille pitkälleen, johon hetken perästä nukahti.
Hetkisen levähdettyänsä nousi Jeremias Jormanainen ylös. Hän oli nyt näköjään kuin toinen mies. Levollisena, melkeinpä iloisella mielellä, puki hän puhtaammat vaatteet yllensä, valjasti hevoisensa ja ajoi kirkonkylään pappiveljensä luokse.
Ystävällisellä hymyllä otti veli Jeremiaan vastaan, käski istumaan, tarjosi tupakkaa ja alkoi niitä näitä jutella, jaaritella niinkuin ennenkin. Häntä tosin hiukan oudosti Jeremiaan nykyinen yksivakaisuus, joka näytti milt'ei juhlalliselta, mutta hän ei ollut siitä sen enempää tietävinään, taikka luuli sitä kolkon ilman vaikuttamaksi.
"Olipa hyvä. että niin väleen jauhot toit", — lausui vihdoin pappi, — "ne kuuluivat jo olleenkin aivan lopussa".
"Kyllä minä en nyt jauhoja tuomaan lähtenyt", — vastasi Jeremias vakaasti.
"No miksikä et?" — kysäsi pappi oudostuen.
"Siitä yksinkertaisesta syystä, ett'ei minulla ole kappaakaan eloa kotonani. Enkä minä, sitä paitsi, enää koskaan mitään tänne tuo".
"Vai et koskaan tuo mitään!… Olethan hulluksi tullut?"
"Kenties, mutta se on nälän ja pettuleivän vaikutuksesta, jos niinkin olisi käynyt". — vastasi Jeremias, katsoen kiinteästi pappi-veljen silmiin.